Mitä kaupunginteatterin tilanteesta pitäisi ajatella?

Muistan vielä melko elävästi, kun pääsykokeet järjestettiin kulttuurikeskuksella teatterin entisissä tiloissa. Pienestä asti olen muutenkin käynyt teatterissa ja kahdeksannella luokalla olin siellä myös TET-harjoittelussa. Olen koko ajan pitänyt siitä paikasta ja sen tunnelmasta.

Saimme kuitenkin yhtäkkiä kuulla, ettemme enää pääse sinne. Pääsykokeen jälkeen olemme olleet kaikkialla muualla, paitsi siellä “oikealla” teatterilla. Se tuntui oudolta, sillä olin tottunut entisiin tiloihin ja pidin niistä oikeasti. Kun sain tietää, että pääsin nuorisolinjalle, oikein odotin sitä, että pääsen taas teatterille. 

Näin kahden ja puolen vuoden jälkeen olen kuitenkin oppinut jotain. Ei mikään voi niin sanotusti tappaa teatteria kaupungistamme. Se on ollut iso osa tätä kaupunkia jo pitkään. Teatteri siirtyi uusiin tiloihin. Näyttämöt ovat nyt Kemin Pirtillä, sekä Tullimakasiinilla. Ne ovat huomattavasti pienempiä tiloja kuin kulttuurikeskuksella oli. Alkuun mietin, että mitenköhän tämäkin nyt menee ja mahtuuko esityksiin edes yleisöä. Se on ihan totta, ettei näihin tiloihin mahdu niin paljoa yleisöä, kuin kulttuurikeskuksen saliin mahtui, mutta se teatterin tunnelma ei oikeastaan ole kadonnut lopulta mihinkään. Tunnelma on kyllä muuttunut, mutta mielenkiintoisella tavalla. Esitysten toteutuksessa joudutaan nykyään väkisinkin käyttämään luovuutta.

En tiedä, ajatteleeko kukaan muu samalla tavalla, mutta minun mielestäni pienissä tiloissa näyttämön tapahtumat tulevat oikeasti todella lähelle katsojia, joka tuo omalla tavallaan todentuntua. Toisaalta korona varmasti vaikuttaa tähänkin. Pienien tilojen lisäksi rajoitusten takia näytöksiin mahtuu vain vähemmän ihmisiä.

Mutta teatteri toimii tosiaankin hyvin myös nykyisissä tiloissaan, mutta olisihan se tärkeää, että olisi joku tietty paikka. En tiedä, kuinka se vaatisi taas totuttelua, mutta toisaalta en tiedä myöskään, mitä minun pitäisi ylipäätään ajatella tästä kaikesta. Samaan aikaan tuntuu, että kulttuurikeskuksella teatterin tilat olivat lähes täydelliset, mutta tuntuu myös siltä, että nykyinen järjestely toimii ja on mielenkiintoisempi. Toisaalta miksi minun pitäisi edes tietää mitä mieltä olen. Monissa asioissa minulla on vahva mielipide, mutta joistain ei mitään tietoa.

Toivon vain, että teatteri oikeasti nyt pysyy niin sanotusti pystyssä, sillä se on iso osa sekä Kemiä, että minua itseäni ja varmasti monia muitakin ihmisiä. En halua ajatella minkälainen tämä paikka olisi ilman sitä. Ylipäätään maailmakin on jo menossa huonompaan suuntaan. Tästä lisää, jos ensi vuoden alussa koronatilanne sallii nuorisolinjan vihdoin toteuttaa jotain mielenkiintoista. Peukut pystyyn.

Näin loppuun voin sanoa asiaan liittymättömän jutun. Onneksi päädyin kirjoittamaan tätä blogia, sillä se on pelastanut minut jo monelta tylsältä tunnilta. Kiitos ja anteeksi. Ahkera lukiolainen kuittaa.