Päiväni Marttalassa

Meitä on usein pyydetty järjestämään opastuksia Marttalan työläiskotimuseoihin ja Suomen kähertäjämuseoon. Suunnittelimme jo keväällä, että pitäisimme niitä avoinna yleisölle ennen Savupirtin avaamista. Korona kuitenkin tuli sotkemaan valmiit suunnitelmamme. Ihmisten kiinnostus asiaa kohtaan ei kuitenkaan hävinnyt minnekään. 

Nyt syksyllä meille tuli hyvä tilaisuus järjestää Marttalan museoissa avoimien ovien päivät. Ajattelimme, että sunnuntai voisi olla hyvä viikonpäivä tapahtuman järjestämiselle. Emme uskaltaneet ladata päivälle suurempia odotuksia. Toivoimme, että edes jokunen kiinnostunut pääsisi käymään. 

Sateinen ja tuulinen sää ei luvannut hyvää. Pelkäsin jo, että ketään ei ilmaantuisi. Pidimme silti kiinni luvatusta ja menimme laittamaan paikat kuntoon. Tuntia ennen tapahtuman alkua ihmisiä alkoi jo saapua paikalle kyselemään, että joko pääseekö sisälle. Silloin ajattelin, että tästä taitaakin tulla ihan hyvä päivä. 

Marttalan Työläiskoti- ja Suomen kähertäjämuseon näyttelytiloina toimivat maineikkaiden Thomén veljesten suunnittelemat vuonna 1929 rakennetut työläisasunnot. Kemi Oy käytti nimekkäitä arkkitehteja myös työläisasuntojen suunnittelussa. Parhaimmillaan rakennuksia oli Marttalan alueella noin 40, joista nykyisin vain kaksi on jäljellä. Taloissa oli joko kolme tai neljä yksihuoneista ja yksikeittiöistä asuntoa. 

Rakennuksien historiassa on monta eri kerrosta. Ne ovat arkkitehtuuriltaan merkittäviä, niissä on vahva paikallishistoriallinen side ja ne ovat näytelleet tärkeää osaa sotahistoriassa. Solmittiinhan syksyllä 1944 suomalaisten ja saksalaisten aselepo välillä toisessa näistä museorakennuksista. 

Päivän aikana Oulusta saakka kävi ihmisiä varten vasten tutustumassa Työläiskotimuseoon. Pari ryhmää kävi myös Ruotsista. Kiinnostus vanhaa kotiseutua kohtaan oli käsinkosketeltavaa. Oli liikuttavaa huomata kuinka vahvasti paikallinen historia vaikutti kävijöihin. Syynä varmasti oli se, että museona toimivat rakennukset olivat koti niin monelle kemiläiselle. Oli erittäin koskettavaa, kun jo nyt ikääntynyt rouva hyvin tarkkaan kosketteli mietteliäänä lapsuudenkotinsa ovenkahvoja. Siinä ja silloin historia heräsi henkiin.

Työläisrakennukset ovat nykyajan mittapuulla varsin vaatimattomia, mutta siellä asuneille rakennukset merkitsevät yhä kotia. Muistot eletystä elämästä nousivat pintaan käydyissä keskusteluissa ja muisteluissa. Päivä oli täynnä naurua, liikutusta, iloa ja suruakin. 

Tässä piileekin kulttuuriperinnön vahva voima. Museo toimii elettävän todellisuuden ja menneen ajan kohtauspaikkana. Materiaalinen menneisyys tarjoaa ihmiselle ikkunan, jonka läpi voi kurkistaa takaisin tiettyyn hetkeen, juurilleen.

Kotiseudun merkitys on nykypäivinä erityisen korostunut. Ajatus kodista, lapsuuden leikkipaikat, koulut, ensimmäiset työpaikat ja muistot vanhoista ystävistä muodostavat ihmisen identiteetissä vankan kivijalan. Vaikka muu katoaisi, niin juuriaan ei voi menettää. Museot tarjoavat kävijöilleen jatkuvuuden tunnetta.

Iltapäivän aikana Marttalan museoilla vieraili yhteensä 118 kävijää, joita yhdisti yhteinen historia. Sitä ei edes sateinen sää ei kyennyt horjuttamaan. Oli helppoa huomata, että museolla ja sen tarjoamilla palveluilla on ihmisille merkitystä.  Museot edustavat varmuutta ja pysyvyyttä. Se on äärimmäisen tärkeää varsinkin epävarmoina aikoina.

Museot ovat riippuvaisia ympäröivästä yhteisöstään ja peilaa sen arvoja ja asenteita. Museon ydintehtäviä on välittää kollektiivisia inhimillisiä kokemuksia. Museo on yhteisön muisti ja sen yhteinen voimavara. Museon kautta ihmisen on helppo olla ylpeä juuristaan. Kiitos kaikille ikimuistoisesta päivästä!