Yksinäisyys yleistyy – nostatetaan yhteishenkeä

Sain tähän inspiraation amerikkalais-kanadalaisesta tv-dokumentista ”Yksinäisyyden aikakausi”. Se käsitteli aihetta monipuolisesti ja kosketti minua. Me suomalaiset usein ajatellaan, että nämä ongelmat ovat yleisempiä meillä. Mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että nämä asiat ovat yleisiä kautta koko länsimaisen yksilökeskeisen kulttuurin. Siinä Amerikka on aina ollut edelläkävijä, ihailtu ja seurattu kansakunta. Mutta yllättävää kyllä yksinäisyys saattaa olla siellä jopa yleisempää kuin meillä kaiken modernin pintakiillon takana. Amerikan nykytilanne ihmisten sosiaalisissa suhteissa on jonkinlainen tulevaisuudenkuva, johon meilläkin ollaan menossa lujaa vauhtia. Kotitalouksista melkein puolet on jo sinkkutalouksia. Se on neljänneksi eniten Euroopassa.

Dokumentissa kerrottiin, kuinka yksilönvapaus ja riippumattomuus ovat nykyään korotettu yliarvostettuun asemaan ja ihmisistä on tullut itsekeskeisempiä. ”Aika on rahaa”-ajattelu voimistuu. Vaikka Facebook- kavereita olisi suuri määrä, niin silti voi tuntea yksinäisyyttä. Amerikkalaistutkimukset todistavat, että puolella ihmisistä on vain yksi luotettu, jolle voi uskoutua. Kolmasosa kokee ystävystymisen olevan vaikeaa. Kun kaupungissa yrittää katsekontaktia, ihmiset katsovat muualle. Vilkaisukin toisi kohtaamiseen inhimillisyyttä. Katsekontakti lisää ymmärrystä ja myötätuntoa muita kohtaan vaikuttaen aivojen mielihyvähormoneihin. Tämä tuskin onnistuu autolla ajaessa tai puhelimen näytöltä.

Korona kaikessa kurjuudessaan on tehnyt yksinäisyydestä normaalimpaa ja hyväksytympää. Vaikka siihen liittyy ulkopuolisuuden ja paitsi jäämisen kokemuksia, tunteeseen liittyy nyt vähemmän häpeää kuin aiemmin. Vaikka SPR:n tutkimuksen mukaan yksinäisyys on lisääntynyt valtavasti korona-aikana, samoin on ulkoilun ja luonnon merkitys. Retkikohteissa, kansallispuistoissa, laskettelurinteissä ja laduilla riittää nyt kulkijoita. Tämä jos mikä, on hieno asia.

Yksin pärjäämistä yliarvostetaan

Yksinäisyydestä vaietaan, koska meillä on yhä ajatus siitä, että pitää pärjätä yksin ja on oma vika, jos on yksinäinen. Kuka tahansa voi kokea yksinäisyyttä. Jotkut iäkkäämmät ihmiset eivät myönnä yksinäisyyttään, koska eivät halua huolestuttaa läheisiään. Eurostatin tilastovertailussa suomalaiset ovat yksinäisyydessä Euroopan keskitasoa. Tilastojen mukaan EU:n yksinäisimmät ihmiset löytyvät Italiasta ja Ranskasta. Olemme pitäneet näiden maiden asukkaita sosiaalisempina ja vähemmän yksinäisinä kuin suomalaisia. Tässä vaikuttaa taustalla kulttuurierot. Etelä-eurooppalainen tiedostaa helpommin yksinäisyytensä ja kehtaa tuoda sen myös herkemmin julki. Iso-Britanniassa asiaan on kiinnitetty vakavaa huomiota. Kolme vuotta sitten maahan nimitettiin maailman ensimmäinen yksinäisyysministeri. Moni psykologian professori Suomessa haluaisi myös maahamme perustettavan vastaavan viran.

Suomessa suurimpiin kaupunkeihin on perustettu ystäväkahviloita. Sellainen olisi tervetullut Kemiinkin. Lisäksi Briteissä on tammikuusta 2019 alkaen, osana valtakunnallista yksinäisyydentorjuntaohjelmaa, asetettu liikenteeseen ns. porinabusseja (Chatty Bus). Niiden päätarkoitus ei ole viedä matkustajia paikasta A paikkaan B, vaan jutteleminen ja toisiin tutustuminen busseissa. Yhdessä bussissa on jopa piano, jotta matkustajat innostuisivat laulamaan. Lisäksi briteissä on kahviloita ja ravintoloita, missä kännyköiden käyttö on kiellettyä. Näin ihmiset joutuvat katsomaan toisiaan ja aloittamaan keskustelun. Vaikeneminen ei ole kultaa.

Naapurit eivät tunne toisiaan

On huomattu, että tyypillisestä kerrostalosta puuttuu tilaa asukkaiden vuorovaikutukselle. Kerrostaloja ei suunnitella rohkaisemaan yhteisöllisyyttä. Niissä voisi olla enemmän yhteisiä tiloja ja tutustumisiltoja voisi järjestää asukkaille. Jos tuntee talon asukkaat, heidät kokee yhteisökseen. Kaupungeissa arvostetaan yksityisyyttä niin pitkälle, että jopa vuosia naapureina olleet asukkaat eivät tunne toisiaan. Ihminen on luonnostaan sosiaalinen, silti kolmasosa amerikkalaisista ei ota kontaktia naapureihinsa ja yhä useampi haluaa asua yksin. Niin myös me suomalaiset. Lähellä asuvien tuttavienkin tapaamiset on sovitettava aikatauluihin etukäteen. Yllätysvierailut ovat historiaa.

Ennen vanhaan kaduilla tervehdittiin ja vaihdettiin kuulumisia. On vaikea ottaa kontaktia ihmisiin, jotka tuijottavat puhelimiaan, heitä ei halua eikä kehtaa keskeyttää aloittamalla keskustelua. Monet kokevat hissimatkan kiusallisena, vaikka siinä olisi tilaisuus jutella tuntemattoman kanssa.

Myös Suomessa yksinäisyys lisääntyy koko ajan. Se ei erottele ikää, sukupuolta tai yhteiskuntaluokkaa. Mutta kaikkein yksinäisimpiä ovat 18-24-vuotiaat. Tässä vaikuttavat some, aitojen kohtaamisten puute ja yksinäisyyden häpeäminen. Noin joka viides suomalainen kärsii yksinäisyydestä ja joka kymmenes pitkäaikaisesta, jatkuvasta yksinäisyydestä. Seurasta huolimatta voi myös tuntea yksinäisyyttä. Yksinäisyydellä on yhteys masennukseen. Yksinäinen saattaa ajatella itsensä jotenkin epäonnistuneeksi, vaikka se ei tietenkään ole totta. Monet peittävät pahan olonsa menestymisellä, shoppailulla ja monenlaisella tekemisellä. Moni ei ole koskettanut pitkään aikaan ketään. Itse saan kosketuksia lähinnä parturissa, missä leikkaajat ovat naisia. Koirat tuovat iloa monille, mutta koiraa ei pidä hankkia, jos ei voi antaa tarpeeksi aikaa ja huomiota sille. Yksinäisille koira voi avata uusia ystävyyssuhteita ja lisätä liikuntaa.

Vaikka itsekin asun yksin, en yleensä tunne itseäni yksinäiseksi, koska tekemistä riittää ja viihdyn itseni kanssa. Mutta totta puhuen, joka kerta mennessäni nukkumaan, tulee mieleen, että toisinkin voisi olla. Vieressä voisi olla joku samalla aaltopituudella oleva naisihminen. Yö saattaa tuoda mieleen yksinäisyyden ajatuksia. Unissa näkyy syvin kaipaus. Aamun valo ja päivän puuhailut saavat tummat mietteet haihtumaan.

Virtuaalitodellisuus korvaa aidon kohtaamisen

Monet esittelevät itseään sosiaalisessa mediassa ja samalla he rakentavat itselleen imagoa. He panostavat siihen paljon aikaa sen sijaan, että viettäisivät sitä muiden kanssa. Tekstaamisesta on tullut mieluisampaa kuin puhuminen. Siitä on tullut helppo keskustelun korvike. On tutkittu, että suurin osa naisista pitää puhelinta haittana parisuhteelleen. Tietotekniikka saattaa tulevaisuudessa korvata ihmisten aidon sosiaalisen vuorovaikutuksen virtuaalitodellisuudella.

Voimme kuplautua someyhteisöön, missä kaikki ajattelevat samalla tavoin. Tästä on lyhyt matka populistiseen ajatteluun, jossa eri tavalla ajattelevat koetaan uhkaksi. Teemme itsellemme hallaa ajattelemalla kanssaihmisistä pahaa ja yhtyessämme vihapuheeseen. Media myy huonoilla uutisilla. Ne alkavat tuntumaan yleisiltä, kun lehdet ovat täynnä juttuja ihmisten pahuudesta. Onnellisuuteen kuuluu luottamus toisiin.

Me olemme arkoja aloittamaan keskustelua tuntemattomien kanssa. Tilastojen mukaan miehet ovat yksinäisempiä kuin naiset. Suomessa SPR pyörittää ystävätoimintaa, jossa vapaaehtoiset tarjoutuvat yksinäisten kaveriksi. Myös verkkoystäville on kysyntää. Ja lopuksi: Yhteisöllisyys on tärkeää hyvinvoinnille. Yksinolo auttaa kuitenkin yhteyden löytämisessä itseen. Sen jälkeen voi löytää yhteyden myös toisiin. Nyt, kun pitää ottaa fyysistä etäisyyttä, niin samalla tarvitsemme henkistä läheisyyttä.