Selkäsaari

Aivan Kemin keskustan vieressä, sisäsataman edustalla sijaitseva Selkäsaaren saari on kaupunkilaisille tuttu muun muassa talvisten hiihtoretkien kääntymispaikkana, mökkialueena ja virkistyspaikkana.

Selkäsaari – Luonnonrauhaa aivan Kemin kupeessa

Aivan Kemin keskustan ja sisäsataman edustalla sijaitseva Selkäsaari on helposti saavutettava retkikohde ympäri vuoden. Talvisin saari toimii suosittuna hiihtoreittien kääntymis- ja taukopaikkana, kesäisin se houkuttelee ulkoilijoita, mökkiläisiä ja luonnosta nauttivia kaupunkilaisia.

Selkäsaari yhdistää ainutlaatuisella tavalla Perämeren rannikkoluonnon, maankohoamisen muovaaman maiseman sekä yli sadan vuoden mittaisen virkistys- ja leiriperinteen.

Monimuotoinen rannikkoluonto

Selkäsaaressa kohtaat vaihtelevia elinympäristöjä pienellä alueella:

• Mäntyvaltaiset harjumetsät ja jäkäläkankaat
• Rehevät rantalehdot ja tulvaniityt
• Hiekkaiset ja kivikkoiset rannat
• Saaren eteläosan flada, joka ajan myötä kuroutuu kluuvijärveksi

Maankohoaminen on alueella voimakasta – maa kohoaa noin 9 millimetriä vuodessa merenpintaan nähden. Tämä näkyy erityisesti rannoilla, joissa kasvillisuus muuttuu vaiheittain ja uutta maata paljastuu hiljalleen.

Selkäsaari on kasvistoltaan poikkeuksellisen rikas. Kedot, niityt, korpimaiset kosteikot ja vanhat metsät luovat monimuotoisen kokonaisuuden, joka tarjoaa elinympäristöjä lukuisille kasvi- ja eläinlajeille.

Linnusto ja eläimistö

Rantaniityt ja ruovikot tarjoavat pesimä- ja ruokailualueita useille kahlaajille ja vesilinnuille. Metsäalueilla tavataan tyypillistä pohjoisen kangasmetsän lajistoa.

Saarella voi nähdä muun muassa:

• Hirven jälkiä ja toisinaan itse eläimen
• Runsaan jänis- ja oravakannan
• Sammakoita rantaniityillä
• Perhosia ja sudenkorentoja kesäisillä kedoilla

Selkäsaari on erinomainen kohde luonnon tarkkailuun ja rauhallisiin retkiin.

Historiallinen virkistyssaari

1900-luvun alussa Selkäsaari tunnettiin kemiläisten juhannusjuhlien viettopaikkana. Myöhemmin saari tuli tunnetuksi kesäleireistä ja siirtolatoiminnasta, joita järjestettiin 1930-luvulta aina 1980-luvulle saakka.

Saaren mökkialue kertoo suomalaisen vapaa-ajan asumisen kehityksestä: varhaisista huviloista 1900-luvun alussa kohti pienempiä viikonloppumökkejä ja myöhempää mökkikulttuurin laajenemista.

Talvisin entinen Opettajaliiton maja toimii latukahvilana, jossa hiihtäjät voivat pysähtyä virkistäytymään.