Rakennelmat ja arkkitehtuuri
Tällä sivulla on tietoa seuraavista kohteista:
- Möllärin möljä
- Linja-autoasema
- Kaupungintalo
- Jänkälän talo
- Meripuiston museoalue
- Rantaniemen talo
- Ruutukaava
- Ammattikoulu
- Inakari
- Kansallisosakepankki
- Kemin Pirtti
- Keskuskoulu
- Kirkko
- Leipätehdas
- Lukio
- Merihovi
- Kemin Osuuskauppa
- Penttilän talo
- Puistopaviljonki
- Rautatieasema
- Sairaala
- Tullikamari
- Tyttölyseo
- Työväentalo
- Kemin Pohjoismaiden Yhdyspankki
- Tullin valkoinen huvila
- Meripuiston laululava
Möllärin möljä
Möllärin möljä on vuonna 1914 valmistunut eteläisen Kemin laiva- ja venelaituri. Se korvasi aikaisemman, Nahkurinkadun pään paikkeille vuonna 1908 rakennetun epäonnistuneen Niemelän laiturin, ns. Kuivan laiturin ongelmat. Nimensä möljä sai sen sinnikkäästä anojasta, talonomistaja K.H. Mölleristä, joka teki väsymättä kaupungille anomuksia kerta toisensa jälkeen laiturin rakentamisen puolesta. Möllärin möljä rakennettiin tarpeeksi kauas rannasta läheiseen Pikkusaareen ja sinne johti pitkä laituri, joka lähti Kirkkopuistokadun kohdalta kaupungin eteläiseltä rannalta.
Möllerin (~ Möllärin) möljä oli merkittävä rantautumispaikka. Se tyydytti pitkäksi aikaa Kemin eteläisen puolen paikallisliikenteen tarpeet. Matka esimerkiksi Laitakarista kaupunkiin lyheni ja tuli vaivattomammaksi. Kemiyhtiön höyrylaivat suuntasivat kurssinsa Möllärin möljälle Hahtisaaren rannan sijaan. Kemiyhtiön alusten ohella möljä lisäsi yksityisten liikennöitsijöiden määrää, jotka aloittivat moottoriliikenteen Veitsiluotoon tai Laitakariin. Möljältä myös lastausväki lähti aamuisin redeille laivojen lastaukseen, ja sinne he palasivat maihin työvuoronsa päätteeksi. Vilkkainta liikenne Möllärin möljällä oli 1930-luvulla.
Maan kohoaminen on tehnyt tehtäväänsä. Nykyisin Möllärin möljän laituri on vain kalpea jäänne entisaikain pitkästä laiturista, joka alkoi Etelärantakadun rannasta ja jatkui pitkänä suorana viivana kohti päässään häämöttävää hirsikuoren saanutta Pikkusaarta möljineen.
Linja-autoasema
Kemin vanhan linja-autoaseman, joka toimi torihallissa, tilalle ryhdyttiin hankkimaan uutta vuonna 1955. Perustettiin yhtiö, Kemin Liiketalokiinteistö Oy, jonka osakkaiksi tulivat Matkahuolto, Matkaravinto, Rautatiekirjakauppa Helsingistä sekä Kemin kaupunki. Virallinen perustava kokous pidettiin 29.10.1960 Helsingissä.
Linja-autoaseman piirustukset laati arkkitehti Veli Hyrskykari. Kemin uuden linja-autoaseman rakennustyöt saatiin käyntiin helmikuun alussa 1961. Rakennus nousi Asemakadun varrelle Meripuistokadun ja Kauppakadun välille entiselle Kasarmin kentälle. Katto ja verhoukset tehtiin kuparista. Rakennukseen tuli myös yleinen väestönsuoja, jonka laki velvoitti linja-autoasemille rakentamaan. Se mitoitettiin 150 hengelle ja se oli paikkakunnalla ensimmäinen laatuaan. Harjannostajaisia vietettiin 18. elokuuta Kemin Suomalaisella Klubilla. Tilavuutta valmistuneella rakennuksella oli 4400 kuutiota. Rakennuskustannukset ylittivät 50 miljoonaa markkaa.
Rakennukseen tulivat muiden muassa linja-autoasema huoltotiloineen, matkahuolto, matkaravintola, rautatiekirjakauppa ja yleinen suoja sekä kaksi myymälähuonetta. Salissa sijaitsivat säilytystilat, lipunmyynti, toimistot, autonkuljettajien lepotila, kahvila ja rautatiekirjakaupan myymälä. Lisäksi kiinteistön liiketiloissa palvelivat asiakkaitaan parturi ja kukkakauppa. Kellarissa sijaitsevassa väestösuojassa oli kuusi huonetta.
Asemalle saapuvat linja-autot kulkivat Asemakatua ja lähtevät autot ajoivat Meripuistokatua ja Valtakatua etelään ja pohjoiseen päin suuntautuville matkoilleen. Linja-autoasema avattiin yleisölle keskiviikkona 13. joulukuuta 1961. Asemalta lähti 30 kaukoliikenteen linja-autoa. Paikallisliikenne hoidettiin vielä tuolloin vanhalta asemalta kauppatorilta. Vuonna 1975 myös Kemin taksiasema päätettiin siirtää linja-autoasemalle. Muut asemat lopetettiin. Keskusaukiolle ja Karihaaraan tuli päivystyspaikat. Tilat valmistuivat huhtikuussa 1976 linja-autoaseman eteläpäähän.
Kaupungintalo
Päätös kaupungintalon rakentamisesta tehtiin heinäkuussa 1938. Sille oli löytynyt tontti Isopuistokadun (Meripuistokatu) päähän kortteliin N:o 220, joka oli asemakaavassa varattu julkista rakennusta varten. Kaupungintalo rakennettiin Valtakadun varteen asemalle vievän maantien ja Valtakadun risteykseen ns. Kasarmin kentälle. Kaupungintaloon tulisi myös vesitorni.
Talon suunnitteli Tampereen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer. Strömmerin piirustuksen vesitornista ja kaupungintalosta esiteltiin kaupunginhallitukselle helmikuun 23. päivänä. Rakennuksesta tuli Pohjois-Suomen ensimmäinen tornitalo, pilvenpiirtäjä, joka kohosi 49 metrin korkeuteen ja oli 11 kerrosta korkea. Vesisäiliö vei niistä kaksi kerrosta. Viimeiseen kerrokseen sijoitettiin 500 kuutiometrin vesisäiliö.
Rakennustyöt aloitettiin huhtikuussa 1939. Rakennustyöhön osoitettiin kaupungintalorahastosta 1 500 000 markkaa. Vesisäiliön valamistyöhön ryhdyttiin elokuussa. Töitä valvoi apulaiskaupunginjohtaja dipl. ins. Väinö Pekkala 1.9. alkaen. Korkeutta valmiilla rakennuksella oli 50,70 metriä. Kaupungin virastojen oli määrä muuttaa taloon lokakuun loppuun mennessä, kuten sitten tapahtuikin.
Kaupungintalo seisoi Valtakadun keskipaikkeilla mäen päällä ikään kuin oikeutetulla vallan paikalla. Kaupungintalosta tuli Kemin ainoa tornitalo, jonka 13 kerrosta kohosivat lähinnä matalista puutaloista rakennetun kaupungin ylle.
Saksalaisten poistuessa Kemistä 1944, panostivat he myös kaupungintalon aikomuksenaan sen räjäyttäminen. Yritys tehtiin lauantai-iltana 7.10.1944. Talon perustukset olivat kuitenkin vankemmat kuin arvattiinkaan, rautaa ei ollut säästelty, ja talo säilyi pystyssä. Saksalaiset asettivat lisäksi räjähteet väärin. Talon vankat hissikuilut pitivät kaupungintalon pystyssä.
Korjattaessa rakennusta taloon tehtiin uudisosana, ns. ”Lapin lisä”. Uudisosan harjannostajaisia vietettiin lauantaina 17. päivänä maaliskuuta 1945. Kaupungintalo uudistettiin 1960-luvulla. Syksyllä 1963 järjestetyn suunnittelukilpailun voittajan, arkkitehdit Aarne Ervin suunnitelman mukainen laajennus valmistui 100-vuotisjuhlavuonna 1969. Laajennuksen yhteydessä remontoitiin myös rakennuksen vanha osa. Vanhan osan valkeaksi rapatut julkisivut päällystettiin samanlaisilla laattapintaisilla betonielementeillä kuin uudisosakin. Uuteen osaan sijoitettiin kolme 500 m³ vesisäiliötä, joten kaupungintalon vesisäiliöiden kokonaistilavuus on 2000 m³.
Jänkälän talo
Jänkälän talona tunnetun talon rakennutti vuonna 1875 sahanhoitaja Pekka Tuhkanen, joka ei tiettävästi koskaan itse talossa asunut. Tuhkanen oli yksi Kemin rikkaimmista henkilöistä. Tuhkasen aikana talossa tarjottiin maalaisille ruokaa ja majoitusta huokeaan hintaan. Talonpojat saivat yöpyä piharakennuksessa.
Kemin kaupungin postitoimisto aloitti toimintansa talossa vuonna 1876. A.K. Burman osti talon vuonna 1877 ja piti siinä kauppaa vuoteen 1905 asti. Joel Jänkälän haltuun talo päätyi monen vaiheen kautta vuonna 1918. Jänkälän ostaessa talon sen omisti kauppias Hackzell. Jänkälä remontoi rakennuksen vuonna 1920 ja asui siinä lähes kuolemaansa saakka.
Talo oli Jänkälän perikunnan omaisuutta vuoteen 1983 asti, jolloin kaupunki hankki ja peruskorjasi sen kaupungin juhla- ja kokoustiloiksi vuosien 1985 ja 1986 aikana. Vuodesta 2022 asti Jänkälän talo on ollut yksityisomistuksessa.
Meripuiston museoalue
Meripuiston museoalue on kävijän ikkuna menneeseen. Sen nähtävyyksiä kauniin ja koristeellisen Puistopaviljongin ohella ovat mm. vanhan mallin mukaan rakennettu Jatulintarha, Ylijaakheikin savupirtti, Rantaniemen perinteinen peräpohjalaisrakennus ja Tullin valkea huvila. Lisäksi museoalueen laidoilla on vanhoja Kemin satamaan ja kauppaan liittyviä vanhoja rakennuksia, rantamakasiineja ja -varastoja.
Rantaniemen talo
Lehtori Ape Rantanimen (1873-1952) kotitilan, Rantaniemen tilan toinen päärakennus kuuluu Meripuiston rakennuksiin. Rantaniemen talo Keminmaan Liedakkalasta edustaa peräpohjolaista rakennusperinnettä. Se on ilmeisesti rakennettu ruotuajan everstiluutnantin ja majurin virkatalon piirustusten mukaisesti ja sen mallina on ollut Kemin maaseurakunnan aikaisempi pappilarakennus.
Rakennus valmistui Rantaniemen tilan, varakkaan maanviljelys- ja lohitalon toiseksi päärakennukseksi ns. rantataloksi 16.7.1849. Rakennus purettiin ja siirrettiin Meripuiston museoalueelle Isohaaran voimalaitoksen rakennustyömaa-alueelta vuonna 1950.
Kemin museo näyttelyineen avattiin rakennuksessa 27.6.1952. Rakennuksessa museo toimi aina vuoteen 2000, ennen sen muuttamista Sauvosaarenkadulle. Nykyisin museo toimii Kemin kulttuurikeskuksessa Kemin historiallisen museon nimellä.
Ruutukaava
Kemin keskustalle leimallista on 1800-luvun puolivälin kaupunkisuunnittelulle tyypillinen ruutukaava. Ensimmäinen asemakaava hyväksyttiin jo vuonna 1859, siis kymmenen vuotta ennen kaupungin perustamista.
Vanhimmat puurakennukset ovat peräisin 1800-luvun jälkipuoliskolta, ja ensimmäiset kivitalot rakennettiin 1900-luvun alkuvuosina. Kaupungissa on lukuisia 1920-luvun klassismia edustavia taloja sekä seuraavan vuosikymmenen funktionalistisia rakennuksia. Ensimmäiset kerrostalot asuinkäyttöön rakennettiin 1950-luvulla.
Ammattikoulu
Kemin entinen ammattioppilaitos, jossa koulu toimi vuosina 1939–1964. Arkkitehti O. J. A. Viljasen suunnittelema rakennus valmistui elokuussa 1939 Kirkkopuistokadun ja Meripuistokadun kulmaan. Kemin ammattikoulun rakennus tehtiin kokonaan kemiläisin voimin.
Inakari
Asunto Oy Inakari oli ensimmäinen moderni kerrostalokiinteistö Kemissä. Talo oli valkoiseksi rapattu, komea, uudenaikaista arkkitehtuuria edustava asuinkiinteistö. Siinä oli keskuslämmitys, juokseva vesi ja sisävessat. Kellarikerroksessa oli yhteinen sauna ja pesutupa. Huoneistoihin vedettiin puhelinjohdot. Inakarissa oli myös huoneistokohtaiset puuhellat, joka huoneistossa. Talo valmistui lopullisesti vuoden 1946 alussa.
Kansallis-Osake-Pankki
Kemin Kansallis-Osake-Pankki Kauppakadun (Pakkahuoneenkatu) varrella torin reunalla. Talo valmistui vuonna 1934. Kansallis-Osake-Pankin taloa korotettiin jossakin vaiheessa remontissa ja siitä tehtiin tasakattoinen. Talossa on ollut aikoinaan viinakauppa ja kaupungin synnytysosasto.
Kemin Pirtti
Virallisia Kemin Pirtin vihkiäisjuhlia vietettiin 30. päivänä lokakuuta 1927. Kemin Pirtistä tuli kaksikerroksinen tiilirakennus keskuslämmityksellä ja vesijohdolla. Tyylillisesti se edustaa 1920-luvun klassismia. Valmistuessaan se oli moderni rakennus, jossa oli sähköt, vesijohdot ja keskuslämmitys. Tosin kaupungissa ei vielä tuolloin ollut vesijohtoverkkoa.
Keskuskoulu
Sauvosaaren kansakoulun (myöhemmin Kemin keskuskoulu, nykyisin Sauvosaaren koulu) rakennuksen suunnitteli arkkitehti Toivo Salervo. Talo valmistui vuonna 1936. Salervo suunnitteli Kemiin myös Ritikan koulun (1921) sekä Pajusaaren koulun (1930).
Kirkko
Arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema Kemin kirkko valmistui vuonna 1902. Se on tiilirakenteinen pitkäkirkko, jossa on kaksi sivulaivaa. Rakennuksessa heijastuvat mannermaisen uusgotiikan vaikutukset. Erityisen selvästi tämä näkyy pääsisäänkäynnin yläpuolelle sijoitetussa mahtavassa pyöröikkunassa ja alttariseinän suurissa ikkunoissa. Gotiikan vaikutuksia näkyy myös kirkon tornissa, pikkutorneissa ja päädyissä.
Leipätehdas
Leipätehdas on vuonna 1897 rakennettu Kemin ensimmäinen tiilirakennus. Talon rakennutti kauppias Adolf Nordberg jauhomakasiiniksi. Rakennus toimi Kemin leipätehtaana 1916–1930, lihatarkastamona, osuuskaupan makkaratehtaana ja keskusvarastona sekä vielä 1960-luvun lopulla E-liikkeen paikallismyymälänä. Rakennuksen on suunnitellut lääninarkkitehti Wilhelm A. Tötterström. Leipätehdas on Pohjois-Suomen ainoa tyylinsä edustaja.
Kemin Osuuskaupan makkaratehtaan lopettamisen jälkeen rakennus joutui heitteille. Sitä ilmeisesti käytettiin autotallina tai -varikkona. Vuonna 1983 kiinteistö päätyi kaupungille. Lapin taiteilijat pitivät leipätehtaalla vuonna 1986 laajaa huomiota herättäneen taidenäyttelynsä. Leipätehtaan rakennus mm. käärittiin tuolloin mustaan muoviin. Rakennus pelastettiin jälkipolville Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Vuoden 1991 alussa voitiin uudistuneessa Leipätehtaassa aloittaa Kemin Leipätehtaan toimintakeskuksen toiminta.
Lukio
Kemin Suomalainen yhteislyseo (nykyisin Kemin lyseon lukio). Kiinteistö valmistui vuonna 1930. Koulurakennuksen suunnitteli Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Hjalmar Åberg.
Merihovi
Hotelli Merihovi Keskuspuistokadulla avattiin huhtikuussa 1949. Merihoviin rakennettiin Kemin ensimmäinen sähkösauna. Hotellissa on 42 huonetta. Sen alakerran kansanravintolaa kutsutaan yhä Ankkuriksi.
Kemin Osuuskauppa
Kemin Osuuskaupan hallintorakennus valmistui vuonna 1929, ja se toimi leipomona, keskusvarastona ja konttorina. Talossa sijaitsivat 1930-luvulla myös Kemin kaupungin virastot kaupunginkanslia, rahatoimisto, rakennustoimisto ja kaupunginvoudinkonttori sen jälkeen, kun kaupungintalo eli Lukuhuoneen talo oli palanut 13. helmikuuta 1931.
Penttilän talo
Penttilän talo Sauvosaarenkadun ja Urheilukadun kulmassa on Kemin kantakaupungin vanhin rakennus, valmistunut vuonna 1874. Sen on rakennuttanut kauppias Niilo Penttilä asuin- ja liiketalokseen. Pihapiiriin kuuluu mahdollisesti vanhempi pikkupuoli. Päärakennuksessa on käytetty muun muassa Kuivaniemen vanhan kirkon hirsiä. Kauppias Penttilän kauppatoimet päättyivät konkurssiin, ja vuonna 1880 kiinteistön osti pakkohuutokaupasta T:mi Hunterman & Brattstöm. Vuonna 1885 talo siirtyi Kemin kaupungille. Talo on toiminut mm. kansakouluna, apukouluna, nuorison Huvikumpu-nimisenä discona, nuorisotalona, balettikouluna, kaupungin neuvolana ja lastenkulttuurikeskuksena. Talo on peruskorjattu vuonna 1985.
Puistopaviljonki
Meripuistossa sijaitseva Puistopaviljonki rakennettiin vuonna 1893. Sen suunnitteli arkkitehti Waldemar Wilenius. Varhaisemmin se oli klubi- ja ravintolarakennus, mutta kunnostettiin vuonna 1905 kaupungin virastotaloksi. Täällä kaupunginvaltuusto ja virastot majailivatkin vuoteen 1931. Rakennuksessa on toiminut myöhemmin rahatoimikamari ja raatihuone vuoteen 1986, jonka jälkeen kaupungin virastoja aina vuoteen 1992, jolloin se laajennettiin ja peruskorjattiin ravintola Hullun-Myllyn käyttöön. Nykyisin rakennus toimii Nykyisin ravintola ja pizzeria Puistopaviljonki, jonka yrittäjänä on Kauko Hyvärinen. Rakennuksen katolla oli aikoinaan näköalatasanne, joka purettiin 1930-luvulla.
Rautatieasema
Kemiin asti junarata saatiin Oulusta vuonna 1902. Rata valmistui kesäkuun alussa. Kemin asemarakennus rakennettiin tie- ja vesirakennusten ylihallituksen arkkitehdin Bruno Granholmin laatimien suunnitelmien mukaan. Se valmistui lokakuussa 1903.
Sairaala
Viisikerroksisen funkkistyylisen rakennuksen suunnitteli arkkitehti Uno Ullberg. Sairaalaan tuli viisi osastoa, joissa oli yhteensä 90 sairaspaikkaa. Potilaita Kemin yleinen sairaala alkoi ottaa vastaan 20. tammikuuta 1941. Sairaala toimi sotasairaalana vuosina 1941–44. Vuonna 1971 vanhinta sairaalaosaa laajennettiin vuodeosastosiivellä. Suunnittelijoina olivat Eeva ja Jaakko Paatela. Laajennus toteutettiin vanhan osan jatkeena ja samantyylisenä kuin Ullbergin suunnittelema ensimmäinen osa. Vuonna 1973 torin varteen valmistui kaksikerroksinen tasakattoinen elementtirakennus, jonka suunnittelivat myös Eeva ja Jaakko Paatela. Viimeisin laajennus on vuodelta 1987, jolloin vanhan osan yhteyteen rakennettiin kaksikerroksinen synnytys- ja silmäosasto, myös Paateloiden suunnittelemana.
Tullikamari
Tullitoiminta alkoi Kemissä heti kaupungin perustamisen jälkeen 1872, ja tullia varten rakennettiin ensimmäiset rakennukset nykyisen keskussairaalan alueelle. Kemin tullikamari-pakkahuone valmistui syksyllä 1912. Tapulikaupunkioikeuksien vuoksi kaupunkiin tuli perustaa myös “tullikamari siihen kuuluvain pakkahuoneen, vaakahuoneen, kiinnipano- ja varastomakasiinien kanssa.” Kaupunki siis velvoitettiin jo tuolloin rakentamaan sitä infrastruktuuria, josta satamien nykyisen kaltainen toimintaympäristö kehittyi. Tullikamarin suunnitteli Walter Thomén.
Tyttölyseo
Kemin tyttölyseo sai alkuna vuonna 1940, kun talvisodassa Neuvostoliitolle jääneen Sortavalan kaupungin tyttökoulu siirrettiin Kemiin. Uuden koulun nimi muutettiin Sortavalan tyttökoulusta Kemin tyttölyseoksi ja samalla Kemin Suomalainen yhteiskoulu sai nimen Kemin lyseo. Viimeiset tytöt kirjoittivat Kemin lyseosta vuonna 1950, ja koulu muuttui poikakouluksi. Tyttölyseolaiset saivat oman koulurakennuksen lyseon viereiseen kortteliin vuonna 1953. Tyttölyseon toiminta loppui vuonna 1972 eli samana vuonna, kun Lapin lääni siirtyi peruskoulujärjestelmään. Kemin lyseo muutettiin yhteiskouluksi, ja sen uudeksi nimeksi tuli Kemin lukio.
Työväentalo
Kemin Työväenyhdistyksen ensimmäinen työväentalo sijaitsi Etelärantakadun ja Keskuspuistokadun kulmassa. Rakennus paloi 1954. Lähes saman tien ryhdyttiin valmistelemaan uuden työväentalon rakentamista. Onni Ermalan suunnittelema talo valmistui vuonna 1955 Valtakadulle kaupungintaloa vastapäätä. Työväentalo rakennettiin pääasiassa talkoovoimin.
Kemin Pohjoismaiden Yhdyspankki
Talo rakennettiin alun perin Pohjoismaiden Yhdyspankin Kemin konttoriksi sekä Kemin lennätin- ja postitaloksi vuonna 1928. Rakennuksen suunnitteli suomalainen arkkitehti Carl Birger Federley (1874–1935). Talo on rakennettu pystyhirsistä, rapattu ja maalattu, ja se edustaa tyyliltään klassismia. Posti ja lennätin toimivat rakennuksessa vuoteen 1949 ja pankki vuoteen 1954. Rakennuksessa palveli asiakkaitaan vuosina 1949–1955 myös Lauri Jonas Talvian apteekki. Kemin kaupunginkirjastona talo oli vuosina 1954–1990. Kemin historiallinen museo avattiin rakennuksessa vuonna 1993, ja museo toimi rakennuksessa vuoden 2012 huhtikuun loppuun.
Tullin valkoinen huvila
Tullin valkoinen huvila kuuluu Kemin museoalueen rakennuksiin. Entinen tullinhoitajan talo sijaitsi Kauppakadun varrella. Rakennusmateriaalit valkoiseen huvilaan saatiin Lahti-Täikön tilan rakennuksista. Talon suunnitteli lääninarkkitehti F.W. Lüchow ja se valmistui jo vuonna 1873. Rakennus oli Kemin ensimmäisiä asuinrakennuksia. Sen mainitaan alkujaan sijainneen niin lähellä rantaa, että tullinhoitaja Wilhelm Johansson saattoi onkia salinsa ikkunasta.
Rakennus sijaitsi alkujaan Kauppakadun, entisen Pakkahuoneenkadun länsipäässä, Urheilukadun risteyksessä, nykyisen Länsi-Pohjan keskussairaalan alueella. Sairaalan liittohallitus lahjoitti talon Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistykselle ja se siirrettiin Meripuiston museoalueelle vuonna 1968.
Meripuiston laululava
Kemin Meripuistossa olevan näyttämörakennus. Kemissä oli laululava jo 1940-luvulla nykyisellä tyttölyseon tontilla. Tyttölyseon rakentamisen tieltä poistettu laululava rakennettiin uuteen paikkaan Meripuistoon Pakkahuoneenkadun (Kauppakatu) varrelle. Uusi paikka lavalle löydettiin Meripuistossa olevasta soramontusta. Soramonttua laajennettiin edelleen ottamalla alueelta maata sisäsataman korjaustöihin. Laululava valmistui vuonna 1950. 2000 hengelle mitoitettu katsomo rakennettiin laululavan eteen kesällä 1953. Laululava on ollut monen ulkoilmatilaisuuden, näytelmän ja juhlan näyttämönä.
