Pipopäinen nainen nojailee kompostiin.

Eija Kinnunen

29.5.2020

Olen virkaiältäni nuori Vihreä ja kestävä Kemi -hankkeen projektipäällikkö, kierrätys-Kinnusena tai Vihreänä Kyylänäkin tunnettu. Synnyin jonkin verran Kemin kaupunkia myöhemmin Simossa, josta koukkasin mieheni kanssa Oulun, Vaasan ja Helsingin kautta kolmisenkymmentä vuotta sitten Kemiin enkä ole katunut paluumuuttoamme päivääkään. Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri eli ekonomi ja aiemmin olen työskennellyt pääasiassa IT-alalla. Helsingissä asuvat kolme lastamme alkavat olla kanssamme samanikäisiä. Harrastan puuhastelua, rentoilua yksin tai ystävien kanssa, pyöräilyä, hiihtelyä ja niistä kirjoittamista.

Keväällä Suomi on pitkä

Toukokuuhumme kuuluu yleensä miniloma Helsingissä – joko helatorstain tai vapun aikaan. Juuri siihen aikaan vuodesta Suomi on pitkä maa. 700 kilometrin aikana maisema liukuvärjäytyy etelää kohden valkean harmaasta vihreän kukalliseksi. Usein vihreys ja kukallisuus on sitten palatessamme saapunut Kemiinkin.

Helatorstai pohjoisessa.

Eihän ne säät tietenkään aina suosi Helsingin matkaajaakaan. Joinakin vappuina odotettu aurinkoinen piknik on jäänyt vaakasuorassa räntäsateessa haaveeksi ja Kaivopuiston on korvannut ystävien lasitettu parveke – ansiokkaasti toki. On käynyt niinkin, että kesä yllättikin kevätreissumme aikana Meri-Lapin ja kaveri ilmoitti lapioivansa Simossa uimahoususillaan viimeisiä pihahankia lähes 30 asteen helteessä.

Helatorstai Helsingissä.

Hitaana ihmisenä olen silti tyytyväinen Kemin kevään etenemiseen. Pysyy minunkin pääni vuodenaikojen tahdissa. Ehdin vaihtaa eteisen kaapin karvalakit hellehattuihin ja huopatossut sandaaleihin. Ehdin kerätä viimeisetkin joulukoristeet pois näkyvistä. Ja ehdin haravoida pihan ennen kuin se on turhaa. Usein aloitankin haravoinnin heti kun hankien välistä pilkistää kuivaa maata. Tuntuu helpommalta hommaltakin, kun hanget rajaavat haravointialuetta.

Haravointi on raskasta puuhaa, hyvää kuntoilua ja koukuttavaa. Asumme pistotien päässä ja kun lähden haravoimaan tiemme vartta, en meinaa malttaa lopettaa. Tekisi mieli jatkaa eteläisen Kemin jälkeen kohti Simon kunnanrajaa. Ihan ei kuitenkaan kunto riitä. Eikä aika. Ja parin viikon jälkeen ei kukaan kuitenkaan näe edes eroa, mikä alue on haravoitu ja mikä ei. Jos ei ota huomioon ihmisen heittämiä roskia. Joita valitettavasti riittää. 

Yhdellä keväisellä lenkillä muutaman neliön alueelta keräämäni roskasaalis oli pussillinen nuuskarasioita. Läheskään kaikki eivät olleet edes tyhjiä. Mikähän senkin satsin tarina oli? Oliko trokari halunnut nopeasti eroon saaliistaan? Joku päättänyt lopettaa nuuskaamisen kirjaimellisesti kertaheitolla?

Nuuskat luonnossa.

Muovi ei maadu. Eivätkä tölkit ja lasit. Kerätä ne pitää, jos siistin ympäristön haluaa. ”Roska päivässä” ja plogging eli roskajuoksu onneksi yleistyvät, mutta harrastajat, muistakaa ottaa huomioon korona- ja muut hygienia-asiat eli harrastakaa hanskat kädessä.

Nuuskat pussissa.

Korona rajoittaa vielä kesän matkailuakin. Nyt vaikuttaa siltä, että kotimaassa sentään voimme matkailla. Ja kotiseudulla. Käytetään siis lomarahamme tänä kesänä paikallisesti ja kansallisesti ja autetaan osaltamme myös taloustilanteen paranemista. Meri-Lapin alueeltakin löytyy paljon mielenkiintoisia käyntikohteita. Matkustusväline voi olla vaikka polkupyörä. Sähköpyörän hankintaakin kannattaa harkita, sillä voi tehdä pidempiäkin reissuja. Pyörän päältä maisemat, tuoksut ja tuulet ovat aivan erit kuin autoillessa.

Mahdollisuuksia on elämä pullollaan, toimitaan tilanteen mukaan ja nautitaan siitä hyvästä, mitä on. Kuten kauniista kotiseudustamme ja -maastamme.

Kesäterveisin
Eija

Takaisin listaukseen