Museoviraston toteuttaman valtakunnallisen rakennetun kulttuuriympäristön (RKY) -inventoinnin mukaan Kemissä sijaitsee seitsemän kappaletta valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä.

Kulttuuriympäristöillä tarkoitetaan arvokasta rakennusperintöä, maisema-alueita ja niihin liittyviä maisemanähtävyyksiä sekä muinaisjäännöksiä. Kemin kaupungin kulttuuriympäristöt löytyvät niin kaupungin ydinkeskustasta kuin sen lähiöistä ja reuna-alueilta.

Kemin valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä ovat:

Kemin ruutukaava-alue ja kirkon ympäristö

Kemin kirkon ympäristö on Lapin läänin ainoa 1800-luvun ruutuasemakaavaihanteen mukaisesti toteutettu kaupunkikeskusta, jonka puistokaduilla paloalueisiin jaettu kaupunkirakenne on edelleen säilynyt selkeänä kaupunkikuvassa. 1900-luvun alun kirkko ja sen ympäristössä olevat koulurakennukset 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta 1950-luvulle muodostavat kaupungin keskustassa merkittävän julkisten rakennusten kokonaisuuden. Puistokatujen varsilla säilyneet asuintalot ja purjelaivakauden satama-alue rakennuksineen kuvastavat 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kaupunkirakentamista. (Lähde: Museovirasto, RKY)

Kemin kirkko ja takana lyseo
Kemin kirkko ja takana lyseo. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO

Karihaaran tehdasyhdyskunta

Karihaaran tehdasyhdyskunta on Pohjois-Suomen teollisuushistorian avainkohde. Se ilmentää merkittävän metsäteollisuusyhtiön (Kemiyhtiö 1893-1991) vaikutusvaltaa Lapissa ja yhtiön mahdollisuuksia vastata eri henkilöstöryhmiensä asumisen ja palveluiden tarpeisiin omassa rakennustoiminnassaan 1900-1950-luvuilla. (Lähde: Museovirasto, RKY)

Kemi Oy:n ensimmäiset työväen asuintalot Pajusaaressa vuonna 1917.
Kemi Oy:n ensimmäiset työväen asuintalot Pajusaaressa vuonna 1917. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO

Lapin keskuspaikkojen linja-autoasemat, Kemin linja-autoasema

Lapin linja-autoliikenneverkon keskuspaikkojen Kemin, Rovaniemen ja Sodankylän linja-autosemien jälleenrakentaminen toisen maailmansodan jälkeen on maassamme merkittävä liikennehistoriallinen hanke ja ilmiö. Kemin 1960-luvun alussa valmistunut linja-autoasema sijoittuu kaupungintalon ja rautatieaseman lähiympäristöön. Modernina liike- ja palvelutilana se on varhaisimpia seudullaan. (Lähde: Museovirasto, RKY)

Kemin linja-autoasema
Kemin linja-autoasema. Kuvaaja: Kaarlo Markkanen. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO

Lapin uitto- ja savottatukikohdat, Myllyniemen sortteerialue

Lapin metsäseuduille ja jokilaaksoille ominaista rakennuskantaa ovat savotta- ja uittotukikohdat ja muut uittoon liittyvät rakenteet. Uitto yleistyi 1890-luvulla ja jatkui Kemijoessa vuoteen 1991. Uiton ja suursavottakauden kukoistusta ja ajallista kirjoa kuvastavat kämppäkartanot, uittopirtit, uittopadot ja –ruuhet sekä tukinsiirtolaitteet ja sortteerialueet Lapin metsäseuduilta rannikolle asti.

Myllyniemen sortteerialue on Euroopan suurimpia erottelutyömaita, Kemijoen uittohistorian merkittävin alue. Toiminta jatkui vuoteen 1991 asti. Alueella on jäljellä runsaasti erotteluun liittyvää rakennuskantaa asuinrakennuksista, ruokalarakennuksista ja lukusaleista pajoihin, verstaisiin ja venehuoneisiin. (Lähde: Museovirasto, RKY)

Kemijoien uitto
Sortteerausta Kemijoessa. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO

Perämeren kalasatamat ja kalastustukikohdat, Valkiakari, Kuivanuoronkrunni ja Selkä-Sarvi

1700-luvun keskeisten kalastustukikohtien jäätyä Ruotsin puolelle 1809 ovat Saarenkrunni ja Pieni Valkeakari Kemin kaupungin edustalla olleet Perämeren suurimmat Suomen puolella olleet kalastustukikohdat.

Yksittäisistä saarista pitkäaikainen kalastustukikohta on ollut lähellä Ruotsin rajaa sijaitseva Selkäsarvi. Saarella on Ailinpietin kalamaja, ainutlaatuinen 1800-luvun kalakämppäperinteen edustaja. Saarilla on kivissä ja kalliossa eriaikaisia hakkauksia, puumerkeistä ja päivämääristä kompassiruusuihin.

Nykyisen Perämeren kansallispuiston karikkoisella vesialueella on harjoitettu silakan ja lohen kalastusta jo vuosisatojen ajan. Alueen saaria on käytetty kalastus- ja metsästysmatkojen kausitukikohtina siitä saakka, kun ne ovat maankohoamisen jälkeen syntyneet. Tukikohtien rakentumisessa näkyy myös vuosisatojen aikana tapahtunut voimakas maankohoaminen. Saarilla on säilynyt useita kalastukseen liittyviä rakennelmia, jääkellareita, verkkotelineitä ja kalamajoja. (Lähde: Museovirasto, RKY)

Silakanpyytäjiä veneineen Sarven rannassa 1920-luvulla.
Silakanpyytäjiä veneineen Sarven rannassa 1920-luvulla. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO

Isohaaran voimalaitos ja Vallitunsaaren voimalaitosyhdyskunta

Pohjolan Voima Oy:n Isohaaran vesivoimalaitos patosiltoineen ja voimalaitosyhdyskuntineen on yksi Lapin jälleenrakennuskauden suurhankkeista. Pohjois-Suomen valtavirran, Kemijoen ensimmäisenä valtakunnalliseen sähköenergiantuotantoon valjastanut voimalaitos on korkeatasoista arkkitehtuurisuunnittelua. Voimalaitos yhdyskuntineen muodostaa Lapin jälleenrakentamista ja energiatalouden kehitystä kuvastavan monumentaalisen maiseman Kemijokisuussa. (Lähde: Museovirasto, RKY)

Isohaaran voimalaitos
Isohaaran voimalaitos. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO

Pohjanmaan rantatie, Kemi

Pohjanmaan rantatie on yksi Suomen tärkeistä historiallisista tielinjoista. Ratsupolusta 1600-luvulla kehittynyt maantie on kulkenut Turusta Tukholmaan Pohjanlahden ympäri. Rantatie on ollut Pohjanmaan tärkein tie ja Lapin läänin alueella pitkään ainoa maantie.

Lapin läänin alueella lähes koko rantatien pituus, 70 kilometriä, on paikallistettavissa maastossa. Parhaiten säilyneet yli kilometrin mittaiset tieosuudet, joissa sekä vanhan tien linjaus että maasto ovat säilyneet, ovat Simossa Onkalonperäntie, Onkalontie, Simonkyläntie, Kirkkotie ja Palokankaantie sekä Viantie, Keminmaalla ja Torniossa Hisikankaantie ja Torniossa Hietaharjuntie, Laivajärventie sekä Färimäentie. Simon kunnassa Simonkyläntie, joka on toiminut kesätienä jo 1600-luvulla, on valittu Tielaitoksen museotievalikoimaan. (Lähde: Museovirasto, RKY)

Vanha maantiesilta, nk. Kuninkaantien silta
Vanhan Pohjanmaan rantatien jäänne on löydettävissä Kemin golfkentän eteläpäästä sorapintaisena polkuna ja Nauskaojan ylittävänä vanhana maantiesiltana. Vanha maantiesilta on alkujaan rakennettu 1870-luvulla. Nykyisen se on betonirakenteinen ja sitä kutsutaan Kuninkaantien sillaksi. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO