Terveisiä joulukoulusta

Pimeys vaatii toimia, ettei vallan synkistytä. Onnekseni olen töissä koulussa, sillä ainakin alakouluissa jouluaika on suoraan sanottuna, työteliäisyydestään huolimatta, kaunista ja valoisaa aikaa. Katri Helenan kuuluisaksi tekemässä kappaleessa lauletaan joulumaasta. Meillä sellainen on meidän joulukoulussamme. 

Koulutyön raamit rakentuvat vuodenkierron mukaan, myös  perinteiset juhlapyhät  ja juhlat huomioidaan.  Kokemalla ja tekemällä siirretään nämä asiat tuleville sukupolville. Väitetään jopa, että kansakoululla on ollut suuri merkitys suomalaisten jouluperinteiden muokkaajana ja luojana. Kansakoulujen kuusijuhla saattoi olla lapselle ensimmäinen kokemus joulukuusesta tai joulupukista. Jokaisella meillä on varmasti  joskus jouluna ollut kodissa esillä perinteikäs, ja korona-aikanakin niin  ajankohtainen, vessapaperijoulutonttu. 

Tässä blogissa kutsun sinut lukijani mukaan koulumme joulupolulle.

Jouluvalojen virittäminen ja paikoilleen asettelu on marraskuun viimeisen viikon touhuja. Meidän koulullamme on tarkka suunnitelma valojen paikoista alkuperäisillä komeilla ikkunoillamme. Ja Jarmo-ohjaajamme kulkee tämän seikan vuoksi joulukuun varalamput taskussaan.

Opettajat valmistelevat oppilaille toinen toistaan kekseliäämpiä joulukalentereita. Tänä vuonna joulukalentereista putkahtelee leikkejä, vitsejä, arvoituksia ja satuja. 

Adventin ajan aloittaa kirkkoretki, tänä vuonna saimme adventtikirkon sähköpostiin hyvissä ajoin. Luokat viettivät tuokion sen äärellä uskontotunnilla. Koulun yhteisenä joulunalusavauksena neljäsluokkalaisten uutistoimitus lähetti uutiset, jossa käytiin läpi kaikki koronan vaikutukset Korvatunturin toimintaan ja juhlapyhiin.

Itsenäisyyspäivän juhlinta on yksi vuoden tunteikkaimmista juhlista. Tahdoimme viettää sitä rajoituksista huolimatta koko koulu yhdessä ja siksipä juhla oli pihalla, jossa on tilaa välimatkoillekin. Finlandia-hymnin soidessa nostimme lipun liehumaan ja  kuudesluokkalaiset esittivät kirjoittamansa juhlapuheen.  He olivat valmistaneet myös havuseppeleen, joka käytiin laskemassa koulun viereiselle sankarimuistomerkille. 

Lucia-perinteemme ei katkea tänäkään vuonna. Tässä tapauksessa kuva kertoo kaiken.

Pitkin joulukuuta on oppilaskunnan joulukihhauksia. Piparkakkujoulubingo keskusradion ja meetin kautta oli kokemus monelle. Bingo tuli suomeen 1967, mutta se ei ole kaikille nykyoppilaille tuttu.  Koulun suuri jouluovikilpailu on parhaillaan menossa ja vielä on kuulemma tarkoitus äänestää Sauvosaaren koulun paras joululaulu.

Ruokailussakin on joulukuun aikana kolme juhlaruokailua. Itsenäisyyspäivänä on jälkiruokaa, jouluaterialla nautitaan kaikkia joulun herkkuja ja joulujuhlapäivänä syödään joulupuuro.

Ja sitten koko  joulukuu huipentuu joulujuhlaan. Ei ole mitään sen hienompaa, kun saa aina lähteä lomalle juhlavaatteet päällä ja juhlasta liikuttuneena. Ja aina myös todella kaikkensa antaneena. Jännityksellä jään odottamaan, miltä tuntuu erilainen joulujuhla, se kun on jouluradio.

Oppilaille, lapsille, joulu tarkoittaa arviointia. Opettaja antaa todistuksen ja joulupukkikin arvioi kiltteyttä. Joulu- ja muistakin todistuksista haluaisin kuitenkin sanoa, että jokainen numero ja arvosana on ansaittu. Ei ole olemassa huonoja numeroita. Jos ei käy koulua, niin ei saa lainkaan todistusta.  Ja vielä pahempaa, kävisi kuten Pepille, joka  ei saa edes joululomaa, koska ei ole koulua käynyt. 

Lopetukseksi laitan joulupuujalkavitsin. Niitäkin pitää viljellä, sillä ilo on valoa.

• Mikä on itsekkäitten lampaitten mielijoululaulu?
• Mää oon niin kaunis.

Hyvää jouluaikaa, tulkoon lapsuuden joulumieli ja -riemu jokaisen sydämeen.