Blogi

Alkuviikosta aloin mietiskellä, että mistähän sitä tällä kertaa voisi kirjoittaa. Inspiraation löytyminen on joskus kiven takana. Ei ymmärrettävästi ole viime aikoina tullut tehtyä mitään mielenkiintoista tai käytyä missään erikoisemmassa paikassakaan. Viimeisistä hiihtokeleistä olen yrittänyt nauttia parhaani mukaan, mutta ei niistäkään blogitekstiksi asti ole.

Sopivasti uuden blogikirjoituksen alla lehdissä onkin taas puhuttu paljon alueiden, kuntien ja kaupunkien elinvoimasta. Siitähän minä teille lupasin kertoa elinkeinojohtajan arjen kuvaamisen ohessa. Ihan ensiksi ...

Joka aamu he saapuvat koululle niin varhain, että kukaan muu ei ole vielä tullut. He palvelevat koko talon väkeä, tekevät kolme kattausta päivässä, ensimmäisen pitää ...

Olen kirjoittanut paljon nyt pelkästä korona-ajasta, joten unohdetaan se nyt tässä postauksessa. Leikitään ettei sitä ole olemassa. Nyt kun aurinko paistaa ja lumet ovat alkaneet sulaa, on elämä taas alkanut näyttää valoisammalta.

Kun eräänä helmikuun maanantaina hyppäsin auton rattiin ja lähdin ajelemaan, mahanpohjassani vilisi perhosia. Oli ensimmäisen Kemin työpäiväni aika.

Nuoruudessani ei ollut olemassa energiajuomia. Keltaista jaffaa sai puoli pulloa saunan jälkeen lauantaina. Nuorena opeteltiin juomaan kahvia. Muistoissa on monta monituista kahvikuppia Villikissassa, Mettäsellillä, Savotan Sannilla ja Eteläntien Essolla.

Oman ikäluokkani ajanviettokeinot ovat vähentyneet järkyttävän paljon. Osittain se johtuu varmasti tästä poikkeuksellisesta ajasta, mutta olen laittanut merkille, että harva nuori täällä tekee nykyään muuta kuin ajelee autolla ympäriinsä tai parkittaa jossain.

Vuoden alku on ollut Kemin museoissa tavanomaistakin kiireisempää aikaa. Saimme Opetus- ja kulttuuriministeriöltä hankerahoituksen, jonka turvin voimme kuluvan vuoden aikana julkaista kokoelmamme valtakunnallisessa FINNA.FI -palvelussa. ...

Toistaiseksi viimeisessä blogissani päätin jättää historian sikseen ja kirjoittaa yhdestä tämän hetken suurimmasta ongelmasta, nimittäin yksinäisyydestä ja ihmissuhteiden pinnallistumisesta.

Yhdessä elämänvaiheessa minulla tuli tarve ymmärtää kunnan ja kaupungin toimintaa paremmin. Opiskelin sitten hallintotieteitä kandiksi asti ja valmistuessani olin oivaltanut, ja ymmärrykseni lisääntynyt. Opin, että kaupungin tai kunnan tarkoitus on tuottaa hyvää elämää. Tähän minulta meni siis monta vuotta aikaa. Opin toki muutakin käytettäväksi kelpaavaa: Suomessa kunnat toimivat hyvin itsenäisesti, kaksivuotiaan minä ite -periaatteella melkein. Paikallinen viisaus ja luovuus pääsevät oikeuksiinsa, jos vain viitseliäisyyttä riittää. Sillä ihmisten maailmassa ihmiset tekevät asioita.