Blogi

Osuuteni Ihmekaupungin ihmisiä -bloggaajana päättyy tällä erää tähän. Tilalleni astuu Sauvosaaren koulun rehtori Heli Veijola, jolta saanemme lukea ajatuksia muun muassa koulumaailman vinkkelistä.

Koronarajoitusten loputtua ihmisten sosiaalisuuden lisääntyminen oli käsin kosketeltavissa. Terassit avattiin ja ne olivat tupaten täynnä jo melko aikaisin päivällä. Se oli tavallaan kaunista sen jälkeen, kun oli katsellut tyhjiä katuja useamman kuukauden ajan. Ihmisten iloisuus näkyi pitkälle.

Nyt on käynyt niin, että olen ensimmäistä kertaa lähtenyt kokeilemaan siipiäni jonnekin muualle. Uuteen kaupunkiin muuttaessani en ollut vielä ihan varma, mitä tulen tekemään. Tässä parin kuukauden aikana olen onneksi päässyt tekemään jonkin verran töitä ja ihan vasta aloitin avoimen ammattikorkeakoulun opinnot, jotka voivat vain olla eteenpäin opinnoissa.

Yleisesti voisi ajatella, että työskentely museossa on rauhallista. Kuva museoista onkin useasti pölyttynyt ja seesteinen. Sellainen ajatus on kuitenkin kaukana siitä totuudesta, jota museoiden työntekijät tekevät kulissien takana.

Vanha uiton ranta sijaitsee viisi kilometriä Kemin keskustasta luoteeseen Myllyniemessä. Paikka on kuin ulkoilmamuseo.

Mikäpä voi olla sen mukavampaa, kuin kiertää kaupunkia ja löytää mitä parhaimpia maisemia ja hienoja yksityiskohtia.

Ajos on suuri, värikkään menneisyyden omaava saari Kemin eteläpuolella. Tapahtumarikkaasta historiasta kertoo saaren entisten ja nykyisten asukkaiden koostama kylä- ja muistelukirja: "Valon ja varjon saari". Minä kerron seuraavassa saaren vaihtelevista patikkapoluista ja niiden varteen osuvista historiallisista paikoista. Täällä voi tehdä noin 8,5 kilometrin kierroksen, jonka varresta löytyy hyvin erilaisia maisemia.

Onhan se välillä inhottavaa, kun nuorille suunnattuja tapahtumia ei ole niin paljon. Toki niitä on, mutta niilläkään ei voi miellyttää kaikkia, ihan sama missä kaupungissa olisitkaan. Siispä, välillä tulee mietittyä, mistä kaikesta täällä Kemissä pidän.

Tänä päivänä lähiretkeily on lyömässä itseään läpi ja kotimaa tuntuu houkuttelevalta kohteelta. Siispä haluan näyttää, että jopa 18 kilometrin koko päivän kestävä rengasreittivaellus on mahdollinen Kemin alueella. Ei se mitään avaria tunturimaisemia tarjoa, mutta omalla tavallaan yllättävänkin viehättäviä ja historiallisesti mielenkiintoisia kolkkia. Niiden olemassaolosta vain harva peruskemiläinenkään tietää.

Vaikka työni on mielekästä ja mukavaa, kyllä kesälomaakin odottaa. Varsinkin, kun juhannus täydellisine säineen ja lomavieraineen toi jo vähän lomatunnelmaa. Tuntui suorastaan vähän oudolta palata vielä viikoksi töihin.