Yli 150-vuotisen historiansa aikana, ei vain meren ja joen vaan myös maailmanhistorian laineet ovat huuhtoneet Kemin rantoja. Sortokaudet, I ja II maailmansota, kansalaissota, talvi- ja jatkosota sekä lukuisat muut myöhemmät maailman myllerrykset ovat muokanneet kaupunkia monella tavalla.

Kemijoen sillat 

Ennen sotia Kemijoen sillat olivat nähtävyys, joka teki vaikutuksen myös kauempaa saapuviin matkailijoihin. Perääntyvä Saksan armeija tuhosi sillat Lapin sodassa lokakuussa 1944, jonka jälkeen Isohaaran voimalaitos ja sen patosilta korvasi sillat. 

Lapin yhdistäminen rautatiellä muuhun Suomeen 1900 alkuvuosina oli suunnaton rakennustyö. Rautatie edellytti kymmenien siltojen rakentamista paikoin hyvinkin vaikeissa olosuhteissa. Kemijoen ylittäminen oli yksi vaativimmista urakoista, sillä siltojen korkeita pilareita oli rakennettava myös talvella pakkasten aikaan.  Isohaaran ylittävä jännemitaltaan 125 metriä pitkä silta oli aikanaan Suomen pisin yksikaarinen silta. Vähähaaran silta oli viisikaarinen mitaltaan 270 metriä pitkä. 

Uusi väliaikainen rautatiesilta Kemijoen ylitse valmistui 1946 osana Pohjolan Voiman Isohaaran voimalaitoksen rakennustyötä. Voimalaitos valmistui vuonna 1949. 

Kemijoen sillat
Kemijoen Vähähaaran silta. Rakennettu vuonna 1902-1903. Kuva 1940-luvulta. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO

Kemin taistelut 1944 

Jatkosodan aikana Lapissa oli sijoitettuna arviolta yli 200 000 saksalaista sotilasta.  Taistelujen alkaessa Kemissä oli saksalaisia joukkoja vajaan divisioonan verran. Neuvostoliiton kanssa solmitun aselevon ehtona oli määräys, että saksalaisten on poistuttava Suomen alueelta kahden viikon kuluessa. Lapin sodan alkaessa Kemin kaupunki oli lähes kokonaan saksalaisten hallussa. Vain tärkeimpiä teollisuuslaitoksia turvaamaan oli sijoitettu myös Luton miesten nimellä tunnettu erillisosasto Pennanen.  

Kemin taistelut käynnistyivät yöllä 1. lokakuuta 1944. Suomalaiset joukot valtasivat nopeasti Ajoksen saaren ja etenivät Kraaselin sillalle, jonka saksalaiset ottivat jo aamulla takaisin haltuunsa. Saksalaiset asettuivat asemiinsa Karihaaraan. Kemi oli sotatilassa. Neljän päivän odotuksen jälkeen Pennasen avuksi tuli 15.prikaatin taisteluosasto Ojala. Osasto hyökkäsi Veitsiluodon tienhaaraan ja saavutti nopeasti Ruonanojan. Prikaatin pääosat saapuivat Kemiin seuraavana päivänä. Tämän jälkeen prikaatin komentaja Eversti August Kuistio antoi käskyn hyökätä. Kaupungin itäpuolelta alkanut hyökkäys yllätti saksalaiset, jotka jäivät melkein saarroksiin. Suomalaisten tavoitteena oli saada haltuunsa lentokenttä ja Kemijoen ylittävät sillat. Yrityksestä huolimatta saksalaiset ehtivät nämä tuhoamaan. 

Kemin taistelut katsotaan päättyneeksi 8. lokakuuta klo 10.00, kun saksalaiset räjäyttivät Kemijoen sillat. Kaupunki kärsi taisteluiden aikana suurta vahinkoa. Saksalaiset yrittivät tuhota kaupungintalon, mutta se pysyi pystössä. Teollisuuslaitokset kärsivät vaurioita saksalaisten syöksypommituksissa. Karihaaran komea puinen kansakoulurakennus tuhoutui taisteluissa kokonaan. Myös useat liike- ja asuin rakennukset tuhoutuivat.  

Kemin urheilukenttä (Sauvosaaressa) Lapin sodan (7.10.-8.10.1944) jälkeen. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO

Lukuhuoneen palo 

Kehittyvän Kemin kaupungin ensimmäinen merkittävä julkinen rakennus oli Yrjönkadun ja Nahkurinkadun risteykseen valmistunut Lukuhuoneen talo. Vuonna 1896 valmistunut lääninarkkitehti A.Tötterströmin suunnittelema kaksikerroksinen puurakennus oli oman aikansa monitoimitalo. Rakennuksen pohjakerrokseen suunniteltiin sijoitettavan kaupungin virastoja ja kansakoulu. Yläkertaan suunniteltiin tilat ravintolalle ja juhlasalille. Myös kaupunkilaisilla oli merkittävä osuus rakennuksen valmistumisesta, sillä se rahoitettiin osin viinanvoittovaroista.  

Vuosien mittaan talossa toimi järjestysoikeus, maistraatti, raastuvanoikeus, rahatoimikamari, kaupungin kirjasto ja lukusali, mistä syystä taloa lukuhuoneeksi kutsuttiin. Lisäksi talossa oli Kemin porvariyhteiskoulu ja Kemin suomalainen yhteiskoulu. Vuonna 1930 päätettiin remontoida talo kaupungintaloksi.   

Lukuhuoneen talo ei ehtinyt palvella kaupungintalona pitkään, sillä tulipalo tuhosi rakennuksen ja sinne siirretyt kaupungin valtuuston, maistraatin ja raastuvanoikeuden asiakirjat 13. helmikuuta 1931.


Palanut Kemin lukuhuoneentalo (entinen Kemin Suomalainen Porvari-yhteiskoulu) helmikuussa 1931. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO

Kemin lakko ja veritorstai

Sotien jälkeen puunjalostusteollisuuden vientiä yritettiin parantaa kahdella devalvaatiolla, jotka nostivat kulutustavaroiden hintaa ja elinkustannuksia. Keväällä 1949 useat ammattiliitot vaativat palkankorotuksia, joihin työnantajapuoli ja maan hallitus vastasivat vaatimuksilla palkanalennuksista. 

Kemin lakon taustalla oli sosiaaliministeriön palkkaosaston vaatimus laskea Kemi Oy:n Pajusaaren tehtaan puunkäsittelijöiden urakkapalkkoja 30-40%. Lakko Pajusaaren tehtaalla alkoi 1. heinäkuuta 1949. Lakko koski aluksi niitä 260 puunkäsittelijää, joiden urakkapalkkoja vaadittiin laskettaviksi. Pian lakkoon yhtyivät myös Kemijokisuun erottelutyömaan, Karihaaran sahan ja Kemin sataman työntekijät. Lakossa olleiden työläisten määrä nousi useisiin tuhansiin. 

Pitkittyvän työselkkauksen johdosta lakkolaiset järjestivät suuria mielenosoituksia Karihaarassa Kemi-yhtiön pääkonttorilla. Tilanne kärjistyi väistämättä kohti räjähtämispistettä, kun elokuun 18. päivänä Kemijoen uiton erottelutyömaalla työt aloitettiin rikkurivoimin, johon lakkolaiset vastasivat järjestämällä suurmielenosoituksen päämääränään marssia Jokisuulla sijaitsevalle työmaalle. Aseistautuneet poliisit pysäyttivät lähes kolmituhantisen mielenosoittajien kulkueen Vähähaaran patosillan itäpäässä, missä syntyneen käsikähmän jälkeen neljänkymmen poliisimiehen komennuskunta yritti pysäyttää työläisten kulkueen ampumalla varoituslaukauksia. Yksi mielenosoittajista, Felix Pietilä, sai osuman luodista ja kuoli. Lisäksi moni lakkolainen loukkaantui syntyneessä kaaoksessa. Kuorma-auton alle tulitusta paennut Anni Kontiokangas ruhjoutui kuoliaaksi auton lähdettyä liikkeelle. 

Tämä Kemin veritorstain nimellä tunnettu yhteenotto on toistaiseksi viimeinen Suomessa ihmishenkiä vaatinut poliittinen yhteenotto. Mellakan jälkiselvittelyissä asetettiin syytteeseen 127 lakkolaista, joista 63 sai eri mittaista kuritushuonerangaistusta kapinasta.  Poliisit vapautettiin vastuusta ilman tuomioita.  Myöhemmin elokuussa Kemi-yhtiön tuotantolaitosten palkat palautettiin lakkoa edeltävälle tasolle. 

Kemin lakko
Kemin lakko 1949. KEMIN HISTORIALLISEN MUSEON VALOKUVA-ARKISTO