Murhaniemen luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1994. Sen tarkoituksena on tarjota virkistysmahdollisuus ja säilyttää palanen Perämeren rantaluontoa.

Alue soveltuu hyvin opetukseen ja retkeilyyn. Alueen pinta-ala on noin 60 hehtaaria ja se pitää sisällään 2,5 kilometriä rantaviivaa. Suurimmat maanomistajat ovat Kemin kaupunki ja yksityinen Inakarin yhteisalue.

Merenrantaa ja rantakallioita.
Ajoksen Murhaniemen maisemia kesäkuun lopulla 2019. KUVA: PENTTI KORPELA

Sijainti

Murhaniemi sijaitsee Kemin edustalla Ajoksen saaren eteläosassa. Alueelle pääsee helposti seuraamalla Ajoksen öljysatamaan johtavaa tietä ja kääntymällä ennen öljysataman porttia vasemmalle tuulivoimapuistoon ja Murhaniemeen johtavalle tielle.

Murhaniementietä ajetaan kunnes tullaan luonnonsuojelualueelle. Ajoksen asuntoalueelta pääsee Murhaniemeen myös polkuja pitkin.

Alueella liikkuminen

Alueella voi liikkua jalkaisin, lukuun ottamatta yksityisten vuokramökkien ja vanhan radiomajakan pihapiirejä. Niillä liikkuminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Moottoriajoneuvoilla liikkuminen on kiellettyä muualla kuin niemeen johtavalla tiellä. Luonnon roskaaminen, kasvien poimiminen ja eläinten vahingoittaminen sekä maa- ja kallioperän muuttaminen on kiellettyä.

Marjastaminen, sienestäminen ja luonnosta nauttiminen on sallittua ja suotavaa. Tulenteko on sallittu vain merkityillä paikoilla. Tulentekopaikoilla voit nauttia eväistä ja luonnon rauhasta.

Merenrantaa ja kallioita.
Ajoksen Murhaniemestä aukeaa aava meri. KUVA: PENTTI KORPELA

Luonto

Murhaniemen alueelta löytää monipuolisesti erilaista Perämeren rantaluontoa. Alueella pesivät sadat lintuparit, ja kasvillisuus on rehevää sekä monipuolista. Uhanalaisia kasveja on useita, muun muassa kämmekät ja tyrni viihtyvät Murhaniemessä.

Alueella on merestä kuroutuneita lampareita, rantaniittyjä, hiekka- ja kalliorantoja, lehtoja ja lettoja. Murhaniemi on myös maisemallisesti arvokas. Etelärannalta avautuu näköala aavalle merelle. Siellä voit kokea Perämeren ulapan ja sen karun luonnon.

Alueen kehitys

Murhaniemen kehitys on geologisessa mielessä nuorta ja tapahtumat liittyvät viimeisen jääkauden sekä Itämeren kehityshistoriaan.

Murhaniemi on osa Ajoksen halki kulkevaa harjua, jonka vetäytyvä mannerjäätikkö muovasi noin 8000 vuotta sitten. Lisäksi muistona jääkaudelta ovat jäätikköjokien kasaamat hiekkakerrostumat sekä rannalla näkyvät jäätikön hiomat kalliopaljastumat. Kun mannerjäätikön oli sulanut, meri peitti laajat alueet. Vasta noin 5000 vuotta sitten meren kohoaminen lakkasi ja laajat maa-alueet alkoivat vapautua meren kahleista.

Litorinameren jälkeen noin 5000 vuotta sitten alkanut merenpinnan lasku ja maankohoaminen vapauttivat uutta maata kasvillisuudelle. Ajos oli vielä pieni saari 1700 vuotta sitten.

Nykyisten laskelmien mukaan maankohoaminen on 8,2 millimetriä vuodessa. Vielä keskiajalla noin 500 vuotta sitten Murhaniemeä peittivät Pohjanlahden laineet. Näiltä ajoilta on peräisin Murhaniemeen kulkevan tien poikki ulottuva niemen muotoinen muinainen rantamuodostuma. Niemi tarjosi suojaisen paikan kalastajille ja muistona näiltä ajoilta on muinainen venevalkama.

Meri jatkaa vetäytymistään maankohoamisen seurauksena. Murhalahti muodostui, kun erilliset saaret yhdistyivät toisiinsa. Murhaniemen muodostuminen alkoi noin 300 vuotta sitten, kun maa-ala alkoi laajeta nykyisen niemen suuntaan.

Entisaikaiset kalastajat ovat rakentaneet niemen rannalle niin kutsutun jatulintarhan eli kivikehän, joka on sittemmin hävitetty.

Merenrantaa ja rantaniittyä
Ajoksen Murhaniemen maisemia kesäkuun 2019 lopulla. KUVA: PENTTI KORPELA

Kasvillisuus

Kasvillisuudeltaan Murhaniemi tarjoaa monipuolisen sekä mielenkiintoisen tutustumiskohteen. Monimuotoisessa ympäristössä viihtyvät lukuisat harvinaiset kasvit. Rehevä kasvillisuus suojaa niin eläimistöä kuin maaperääkin. Metsät antavat suojaa ajoittain kovasti puhaltaville tuulille.

Kemin alue kuuluu keskiboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Mänty on hallitseva puulaji, joka on sopeutunut karuille paikoille. Kuusi on uudempi tulokas ja viihtyy varjoisissakin paikoissa. Ravinnerikas ja kalkkipitoinen maaperä näkyy lettojen, lehtojen ja vaativien lajien kuten kämmeköiden esiintymisenä.

Maankohoaminen ja ”mereisyys” vaikuttavat kasvillisuusvyöhykkeisiin. Kasvillisuus muuttuu hitaasti uuden rannan myötä. Aiemmat ranta-alueet muuttuvat vähitellen valitsevan kasvillisuuden suuntaan.

Metsäpolku Ajoksen Murhaniemessä.
Metsäpolku ja muurahaispesä Ajoksen Murhaniemessä kesäkuun lopulla 2019. KUVA: PENTTI KORPELA

Metsät

Alueen korkeimmilla kohdilla soramontun laitamilla esiintyy kuivahkoja kangasmetsiä, jossa maaperä on moreenia. Kenttäkerroksen tyypillisimmät kasvit ovat puolukka ja mustikka. Kieloa kasvaa paikoin runsaastikin.

Lounaisosan mäntykankaalla esiintyy muun muassa poronjäkälää ja variksenmarjaa. Mänty viihtyy näissä karuissa osissa Murhaniemeä. Kankaat ovat tyypillisesti vähälajisia, ja kankaista valtaosa on hakattu ja istutettu taimikoille.

Tuoreet kangasmetsät ovat kuusivaltaisia, mutta niissä esiintyy myös koivua, katajaa, pihlajaa sekä haapaa. Varjoisaa pohjakerrosta peittävät kerros- ja seinäsammaleet sekä varvut. Rehevissä osissa esiintyy metsäimaretta, vanamoa, ruohokannukkaa ja sudenmarjaa. Kielo viihtyy paikoin hyvin.

Lehtimetsiä ja lehtoja on rannan tuntumassa alueen itä- ja eteläosissa. Valtapuuna on koivu ja seassa kasvaa myös kuusta. Muita lehtipuita ovat pihlaja, tuomi ja leppä. Paikoin kasvaa melko runsaasti katajaa.

Kenttäkerroksessa viihtyvät metsätähti, kurjenpolvi, oravanmarja, mesiangervo, nuokkuhelmikkä, lillukka, ruohokannukka, sudenmarja, keltanäkelmä, puna-ailakki, lehtovirmajuuri ja kielo. Rannan läheisyydessä kasvillisuus muuttuu niittymäiseksi, ja alueella kasvaa muun muassa pulskaneilikkaa sekä kissankelloja.

Kosteikot ja lammet

Varsinaisia soita ei alueelle ole vielä ehtinyt syntyä. Turvekerrokset ovat ohuita tai olemattomia. Kasvillisuus sen sijaan on tyypillistä soille ja kosteikoille. Näillä kosteikoilla viihtyvät harvinaiset ja uhanalaiset kasvit, eteläosassa muun muassa sääskenvalkku.

Alueen lettosuolla kasvaa muun muassa järviruokoa sekä suomyrttiä. Itäosan kosteikolla lajistoon kuuluvat muun muassa myrkkykeiso, kurjenjalka ja vehka. Avovesiosissa viihtyvät pikkulimaska, keihonlehti ja palpakko. Koroistennokan kosteikolla kasvaa vehkaa, korteita, saroja, vesikuusta, kurjenjalkaa, järviruokoa ja suomyrttiä. Pohjoisosassa esiintyy runsaasti kämmeköitä.

Pienvesistöihin kuuluvat lampareet, lähteet ja purot. Etelärannalla on kirkasvetinen lampare, jossa viihtyvät vesiherne, vesikuusi, palpakko ja vesisammal. Etelärannalla on myös lähdepaikka, joka on myös uhanalaisen lehtitähtimön kasvualusta. Lähteestä virtaa kirkasvetinen puro mereen. Kun maankohoaminen etenee, lampareet kasvavat vähitellen umpeen ja soistuvat.

Rantavyöhyke

Rantavyöhyke eli litoraalivyöhyke on osa, jonne merivesi pääsee huuhtomaan myrskyn ja korkean veden aikoihin. Pohjanlahden vähäsuolaisuudesta johtuen suolakkokasvien eli halofyyttien määrä on vähäinen.

Rantaniityillä kasvaa runsaasti heiniä ja ruohoja, muun muassa luhtakastikkaa, vihvilää, ranta-alpia, villukkoa ja hiirenvirnaa. Rantavyöhykkeen ylintä osaa reunustavat pajua ja harmaaleppää kasvavat pensaikot. Suomyrtti viihtyy pensastojen rannan puoleisessa osassa. Tyrniä saattaa tavata paikoitellen.

Lounais- ja koillisrannoilla esiintyy näyttäviä järviruokokasvustoja. Maisemallisesti arvokkaalla kalliorannalla esiintyy pallograniittimuodostumia, jotka ovat luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltuja. Lisäksi rannan läheisyydessä sijaitsee luonnontilainen lähde.

Eläimistö

Murhaniemi on Kemin edustavimpia ja monipuolisimpia linnustoltaan. Vaihteleva ympäristö tarjoaa suojaa ja pesimäpaikkoja lukuisille lintulajeille.

Kemin seudulla eteläinen ja pohjoinen lajisto esiintyvät rinnakkain. Vaihteleva luonto suo elinmahdollisuuksia myös lukuisille hyönteisille ja maaeläimille.

Maankohoaminen ja sitä seuraava kasvillisuuden ja elinympäristön hidas muuttuminen antavat mahdollisuuksia uusille lajeille. Suurimpana uhkana on ympäristön muuttuminen ihmisen toimesta.

Murhaniemen rantavyöhykkeellä viihtyvät kahlaajat ja vesilinnut, muun muassa tukkakoskelot, lapintiirat ja rantasipit. Rehevissä lehtometsissä voi tavata varpuslintuja, kuten pajulintuja, peippoja ja lehtokerttuja.

Metso, laulurastas, hippiäinen ja pikkukäpylintu viihtyvät Murhaniemen kuusivaltaisissa osissa. Ruokoa kasvavissa kosteikoissa pesivät muun muassa ruokokerttuset sekä harvinaisuutena kultarinta. Muita harvinaisia pesijöitä ovat olleet muun muassa nuolihaukka ja pikkulepinkäinen.

Pidä huolta luonnosta

Pidäthän luonnon siistinä – sen minkä tullessasi tuot, sen mennessäsi viet!

Laavu meren rannalla.
Ajoksen Murhaniemen laavu sijaitsee komealla paikalla merenrannalla. KUVA: PENTTI KORPELA