Historia

Sauvosaaren kansakoulun ja Kemin Keskuskoulun 60-vuotishistoriikki

Puheista kelkkamäkeen ja lopultakin koulu

Viisikymmentä vuotta sitten marraskuun 28.päivänä v.1936 vietettiin tämän koulutalon virallinen vihkijäisjuhla. Silloinen Kemin kaupungin kansakoulujen tarkastaja J.J. Latola oli jo aikaisemmin lähettänyt arvoisille kansakoulujen johtajille ja opettajille seuraavan sisältöisen kirjeen:” Sauvosaaren uuden kansakoulutalon vihkijäisjuhlan vuoksi lopetetaan lukeminen kouluissa klo 12.
” Tämän koulun oppilailla olivat kuitenkin sekä edellinen että vihkijäisjuhlapäivä lupapäiviä juhlajärjestelyiden vuoksi. Vanhoja opettajien päiväkirjoja selaillessani olen löytänyt koulunjohtaja Jaakko Liedeksen merkinnän juhlapäivästä: ”Pitkien ponnisteluiden jälkeen saivat Kemin lapset kauniin ja hyvän koulutalon, jossa työskentelee 800 oppilasta ja 21 luokkaa. Opettaja Alma Tilus on kommentoinut juhlapäivästä seuraavasti: ”Kaunis sää, lumeton maa, onnistunut juhla.” Kaikilla ko. koulun opettajilla on merkintä päiväkirjassaan vihkiäisjuhlapäivästä sekä jälkijuhlasta, joka pidettiin oppilaille marraskuun 30. päivänä 1936, jolloin kaikille oli mm. teetarjoilu.

Esitykseeni tämän koulun rakentamisajalta olen osittain lainannut tietoja silloisen kaupunginjohtaja Olli Nylanderin laatimasta erittäin yksityiskohtaisesta rakennusajan historiikista. Talon rakennuskustannuksiin en esityksessäni puutu.Ennen kuin tämän koulutalon vihkiäisjuhlaa oli päästy viettämään, olivat Kemin kaupungin päättävät elimet toimineet ja jahkailleet lähes kaksikymmentä vuotta.

Kemin kaupungissa vuonna 1919 vallinneen yleisen, varsinkin julkisten virasto- ja kouluhuoneistojen puutteen vuoksi asetti kaupungin valtuusto ko. vuonna toimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin keinojen etsiminen tilanteen laukaisemiseksi.Kokouksessaan lokakuussa 1920 toimikunta, rahatoimikamari ja kansakoulujen johtokunta yksimielisesti päättivät esittää valtuustolle, että olisi pikaisesti ryhdyttävä rakentamaan uutta, ajanmukaista koulutaloa Tuomaan vainiolle, jossa se tänäkin päivänä on. Kokouksessaan 12.11.1920 valtuusto hyväksyi ehdotuksen ja päätti, että koulutalo rakennetaan jo seuraavana vuonna ja juuri toimikunnan esittämälle paikalle, jossa silloin kasvoi metsää ja jossa oli melkoinen vesimonttu. Tällä paikalla olen itsekin poikasena usein leikkinyt ja vesileikeissä kastunut.

Uusi koulutalo oli näin valtuuston päättämänä saanut syntysanansa. Seuraavat vuodet 1921 – 1924 olivatkin sitten jahkailun ja keskustelun aikaa uuden koulutalon tarpeellisuudesta ja rahoituksesta. Tosin kyllä valittiin rakennustoimikunta, johon kuului silloisen ns. vanhan Sauvosaaren koulun johtaja Jaakko Liedes, jonka aktiivinen toiminta huomattavasti vaikutti siihen, että uusi koulutalo myöhemmin rakennettiin. Myös piirustuskilpailu järjestettiin ja hyväksyttiin arkkitehtien Jussi ja Toivo Paatelan rakennuspiirustukset ja haettiin maaherralta vahvistus, joka tapahtui 15.10.1924.

Tehdyistä päätöksistä huolimatta ei koulutalon rakennuspuuha päässyt alkamaan, vaan seurasi kuollut ajanjakso aina vuoteen 1930 saakka. Tosin kyllä talvella 1929 ajettiin rakennuspaikalle Selkäsaaresta soraa. Kumpare, joka näin syntyi palveli sitten useiden vuosien ajan meidän keskikaupungin kelkka -ja suksimäkenä.

Koska jo hyväksytyt rakennuspiirustukset ja kustannusarvio eivät enää 1930-luvulla tyydyttäneetkään valtuustoa, päätti se tilata arkkitehti Toivo Salervolta uudet piirustukset, kustannusarvion ja työselitykset, joiden mukaisen koulutalon rakennuttamisen valtuusto päätti aloittaa kevättalvella 1931. Kaupunginhallituksen pyytämiin urakkatarjouksiin saapui 21 vastausta, joista hyväksyttiin oululaisen rakennustoimisto S. Valjuksen tarjous. Vallinneen kireän rahatilanteen vuoksi uuden koulutalon rakennustyöt päästiin kuitenkin aloittamaan vasta toukokuussa v. 1935.

Rakennus valmistui vesikattoon saman vuoden lokakuussa, jonka jälkeen jatkettiin sisustus -ym. rakennustöitä. Kesällä 1936 talo ulkorapattiin ja suoritettiin maalaustyöt. Tuon kesän töiden osalta on mainittava vieläkin paikoillaan olevat palloilevaa tyttöä ja hiihtävää poikaa esittävät korkokuvat koulun pääsisäänkäytävän seinissä sekä tämän juhlasalin katossa olevat allegoriset maalaukset, jotka on suorittanut koristetaiteilija Hannes Malisto.

luokkakuvaSauvosaaren uuden kansakoulurakennuksen lopputarkastus suoritettiin 20.8.1936. Koulu oli asiallinen, taloudellisesti rakennettu ja sopeutui hyvin ympärillä olevaan kaupunkikuvaan vuonna 1936 ja sopeutuu edelleenkin. Tosin peruskoulu-uudistuksen jälkeen 1970-luvulla joku innokas uudistaja halusi poistaa koulurakennuksen seinästä nimen kansakoulu ja saada uutta tilalle. Antamani vastine lopetti keskustelun. Rakennus on rakennus, joka kuuluu historiaan, vaikka toiminta sen tiloissa sisällöltään muuttuukin.

791 onnellista

791onnellistaOpetustyö uudessa koulutalossa aloitettiin 1.9.1936. Kuuluin itse niiden 791 oppilaan onnelliseen joukkoon, joka tuona päivänä sai opiskelunsa uudessa koulutalossa aloittaa ja lisäksi vielä ekaluokkalaisena. Omat tilansa sai rakennuksessa myös jatkokoulu, jonka ensimmäinen luokka ensimmäisen kerran pääsi toimimaan päiväjatkokouluna. Tämän koulumuodon opetussuunnitelmaan voitiin myös ensimmäisen kerran ottaa metallityönopetus, koska koulutalo tarjosi tilat ja välineet. Samaa opetusta ovat Karihaaran ja Pajusaaren jatkoluokkien pojat saaneet koulun tiloissa lukuvuonna 1945 – 1946. Karjalahden, nykyisen Koivuharjun koulun pojat ovat olleet käsityön opetuksessa tämän koulun suojissa lukuvuosina 1945 – 1946 ja 1946 – 1947. Vuodesta 1972 lähtien ovat Sauvosaaren yläasteen pojat toimineet teknisen käsityön osalta Keskuskoulun tiloissa. Vuonna 1965 tarkkailuluokat aloittivat toimintansa tämän koulun alaisina, mutta toimivat aluksi nykyisen musiikkiopiston tiloissa, joista myöhemmin siirtyivät oman koulunsa tiloihin. Tämän koulun tiloissa aloitti toimintansa myös apukoulun alainen harjaantumisluokka vuonna 1979 – 1980. Esityksessäni palaan jälleen 1930-luvulle, jolloin tehtiin työntäyteisiä vuosia koulussa, jossa oppilasmäärä liikkui 800 oppilaan tienoilla.

Sotien aika

Lukuvuosi 1939 – 1940 aloitettiin normaalisti, mutta uhkaavan sotatilanteen vuoksi koulutyö jouduttiin keskeyttämään lokakuun 12. päivänä, jolloin koulurakennus kokonaisuudessaan otettiin puolustusvoimien käyttöön. Päiväkirjoista jälleen tuon ajan opettajien kommentteja: ”Koulu on loppunut. Suomen reservit on kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Koulu on majoitettu.” ”Tytöt valmistivat ensiaputarpeita. Pojat lukivat Viimeistä mohikaania.” ”Suomessa alkoi sota 30.11.39 ja päättyi 12.3.40.” ”Otettiin koulu puolustuslaitoksen hallintaan, majoitukseen reserviläisille. Opettajahuoneeseen majoitettiin hevoselin, eteläpään luokkiin työkomppania.” Yhteistä kaikille tuon ajan opettajien kommenteille on se, että 30.11.39 alkanutta talvisotaa ei haluttu ja sitä pelättiin, mutta oltiin valmiit uhrautuvasti puolustamaan isänmaata. Marraskuussa näytti jo siltä, että koulussa voidaan jälleen aloittaa normaali opetustyö, mutta alkanut sota sotki suunnitelmat. Koulurakennuksen sotilaskäyttö jatkui koko talvisodan ajan. 3.5.1940, jolloin koulu saatiin jälleen opetuskäyttöön, oli lukuvuotta ajateltu jatkettavaksi kesäkuun 15.päivään, mutta luonto puuttui asiaan, ja alkanut tulirokkoepidemia sulki ovet 1.6.1940 ainakin kaikkien oppilaiden tyydytykseksi.

Lukuvuonna 1940-1941 koulutalo jälleen palveli niitä, joille se oli tarkoitettu. Useiden muiden kanssa siirryin neljänneltä luokalta pääsytutkintojen jälkeen oppikouluun. Muistan kuitenkin, että jo tuona keväänä ilmassa olivat sodan merkit, sillä jo keväällä saapuivat ensimmäiset saksalaiset Kemiin, ja jo silloin entisellä ammattikoululla alkoi toimia sotilaskanttiini. Kesäkuu 1941 toikin sitten täydellisen muutoksen koulutalon käyttäjiin. Ensimmäisen kerran rakennus sai ulkomaalaiset vuokraajat, jos vuokraa sitten perittiin tai maksettiin. 25.6.1941 alkaneen jatkosodan seurauksena tämä talo kaikkine koulutiloineen alkoi palvella saksalaisena sotilassairaalana. Seurakseen se sai pihalleen parakkikylän saksalaisine asukkeineen. Sotilassairaalana rakennus palvelikin koko sodan ajan aina lokakuun alkuun 11.päivään 1944. Uudet asukkaat oppilaiden tilalle rakennus sai kuitenkin 30.3.1945, jolloin se maaherran määräyksestä otettiin siirtoväen majoituspaikaksi. Varsinaista koulutyötä päästiin jatkamaan huhtikuun 24.päivänä.

Lukuvuosi 1946 – 1947 ja kaikki sitä seuranneet ovatkin sitten olleet rauhanajan normaalia koulutyötä tässä talossa iloineen ja suruineen.     Ilta- ja aamuvuorossa Sotien seurauksena laski tämän koulun oppilasmäärä huomattavasti. Lukuvuonna 1945 – 1946 oli oppilaita vain 374. Tästä lähtien alkoi kuitenkin kasvu. Lukuvuonna 1955 – 1956 ylitettiin ensimmäisen kerran 1000 oppilaan raja. Samana lukuvuonna tulin myös itse tämän koulun irtaimistoon, johon vieläkin kuulun. Kasvanut oppilasmäärä aiheutti tietysti tilanahtauden, ja pahimpana aikana pidettiin oppitunteja jopa koulun porraskäytävissä. Vuoroluku oli jouduttu ottamaan käyttöön, ja varmasti se oli raskasta sekä opettajille että oppilaille. Iltavuoron työpäivä päättyi klo 17.20. Kansalaiskoulu, jonka nimen entinen jatkokoulu erään uudistuksen myötä oli saanut, siirtyi lukuvuonna 1958 – 1959 uuteen Syväkankaan kouluun. Tämä helpotti jollakin tavoin tilanahtautta, mutta siitä huolimatta vuoroluku jatkui aina lukuvuoteen 1966 – 1967 saakka, jolloin päästiin koko koulussa ns. aamuvuoroon. Lukuvuodesta 1967 – 1968 koulun oppilaslukumäärä on ollut laskuvoittoinen.

Tällä hetkellä työskentelee koulutalossa 10 varsinaista ala-asteen luokkaa ja kaksi erityisluokkaa, joiden yhteinen oppilasmäärä on 208. Syyt, jotka tähän oppilasmäärän alentumiseen ovat johtaneet, ovat varmasti jo kemiläisten tiedossa, ja nousua voidaan saada aikaan vain koulupiirirajoja muuttamalla. Asiassa on kuitenkin ollut se hyvä puoli, että vapautuneita luokkahuoneita on voitu muuttaa erityisluokiksi, joissa opetetaan mm. musiikkia, englantia ja erityisopetusta tarvitsevia oppilaita. Koulun kirjastolle ja audiovisuaalisille opetusvälineille on voitu varata omat huoneet, joissa voidaan myös pitää erilaisia oppitunteja. Koulun tiloissa työskentelevät edelleen Sauvosaaren yläasteen poikien teknisen käsityön opetusryhmät, apukoulun alainen harjaantumisluokka sekä koulun omat kaksi erityisluokkaa. Tämän opiskeluvuoden alusta saivat opiskelutilat myös kaksi Keminmaan talouskoulun alaista päivähoitajaopiskelijaryhmää, joihin kumpaankin kuuluu 20 aikuisopiskelijaa.

sotien aikaSotienaika

 

Ilta- ja aamuvuorossa

Sotien seurauksena laski tämän koulun oppilasmäärä huomattavasti. Lukuvuonna 1945 – 1946 oli oppilaita vain 374. Tästä lähtien alkoi kuitenkin kasvu. Lukuvuonna 1955 – 1956 ylitettiin ensimmäisen kerran 1000 oppilaan raja. Samana lukuvuonna tulin myös itse tämän koulun irtaimistoon, johon vieläkin kuulun. Kasvanut oppilasmäärä aiheutti tietysti tilanahtauden, ja pahimpana aikana pidettiin oppitunteja jopa koulun porraskäytävissä. Vuoroluku oli jouduttu ottamaan käyttöön, ja varmasti se oli raskasta sekä opettajille että oppilaille. Iltavuoron työpäivä päättyi klo 17.20.
Kansalaiskoulu, jonka nimen entinen jatkokoulu erään uudistuksen myötä oli saanut, siirtyi lukuvuonna 1958 – 1959 uuteen Syväkankaan kouluun. Tämä helpotti jollakin tavoin tilanahtautta, mutta siitä huolimatta vuoroluku jatkui aina lukuvuoteen 1966 – 1967 saakka, jolloin päästiin koko koulussa ns. aamuvuoroon.

AmmujailtavuorossaLukuvuodesta 1967 – 1968 koulun oppilaslukumäärä on ollut laskuvoittoinen. Tällä hetkellä työskentelee koulutalossa 10 varsinaista ala-asteen luokkaa ja kaksi erityisluokkaa, joiden yhteinen oppilasmäärä on 208. Syyt, jotka tähän oppilasmäärän alentumiseen ovat johtaneet, ovat varmasti jo kemiläisten tiedossa, ja nousua voidaan saada aikaan vain koulupiirirajoja muuttamalla. Asiassa on kuitenkin ollut se hyvä puoli, että vapautuneita luokkahuoneita on voitu muuttaa erityisluokiksi, joissa opetetaan mm. musiikkia, englantia ja erityisopetusta tarvitsevia oppilaita. Koulun kirjastolle ja audiovisuaalisille opetusvälineille on voitu varata omat huoneet, joissa voidaan myös pitää erilaisia oppitunteja. Koulun tiloissa työskentelevät edelleen Sauvosaaren yläasteen poikien teknisen käsityön opetusryhmät, apukoulun alainen harjaantumisluokka sekä koulun omat kaksi erityisluokkaa. Tämän opiskeluvuoden alusta saivat opiskelutilat myös kaksi Keminmaan talouskoulun alaista päivähoitajaopiskelijaryhmää, joihin kumpaankin kuuluu 20 aikuisopiskelijaa.

 

Koulu kaikkien tarpeisiin

Koulurakennuksen oman käytön ja sota-aikojen erikoiskäytön lisäksi on 50-vuotistaipaleen aikana näiden seinien sisällä tapahtunut paljon muutakin kuin varsinaista koulutoimintaa. Kemin kaupungin kansakoulujen tarkastajan sekä taloudenhoitajan toimistotilat sijaitsivat koulutalossa aina vuoteen 1955 saakka ensimmäisen varsinaisen luokkakerroksen pohjoispään tiloissa. Ensimmäinen Kemin kaupungin kouluhammashoitola sijoitettiin koululle vuonna 1948. Toinen kouluhammaslääkärin vastaanottotila saatiin myöhemmin. Nämä sijaitsivatkin koululla aina lukuvuoteen 1985 – 1986 saakka, jolloin siirtyivät muualle. Vapautuneet tilat kunnostettiin kouluterveydenhoitajalle sekä kiertävälle erityisopettajalle toimitiloiksi.

KoulukaikkiintarpeisiinKoulun tiloissa sekä pihamaalla ovat erilaiset kemiläiset urheiluseurat ja yhdistykset koko 50 vuoden ajan voineet toimia varsinkin iltaisin. Ensimmäisten joukossa on ollut Pohjan Mieslaulajat, jolle kansakoulujen johtokunta kokouksessaan 7.1.1936 myönsi luvan käyttää tulevan uuden koulutalon tiloja harjoitustensa pitoon kerran viikossa. Kemin kaupungin koululaitoksen vuosikertomuksessa lukuvuodelta 1946 – 1947 todetaankin, että miltei jokaisessa johtokunnan kokouksessa on jouduttu käsittelemään kerhojen, kurssien, seurojen, yhdistysten ym. anomuksia. Myönteisiä päätöksiä on tehty yli 30, ja useimmat koulutilojen luovutukset ovat tapahtuneet Sauvosaaren koulusta.

koulukaikkientarpeisiin

Tänäkin lukuvuonna yli kymmenen erilaista yhdistystä käyttää koulun tiloja, varsinkin liikuntasalia, ja käyttöä on myös lauantaisin. Käyttäjien joukosta haluan mainita Länsi-Pohjan musiikkiopiston, jonka laajenevaa toimintaa Keskuskoulu pystyy tilojen luovuttamisella tukemaan. Koulutilojen lyhytaikaista käyttöä on kuluneiden vuosikymmenien aikana ollut tavattoman paljon. Mainita kannattaa kaupungin koululaitoksen oma käyttö mm. 75-vuotisjuhla, joka pidettiin myös tässä talossa. Kesällä 1963 järjestetyt Pohjois-Suomen messut pidettiin myös tässä rakennuksessa, jonka jokainen liikenevä tila oli silloin käytössä. Huomattavimpia koululla käyneistä vieraista ovat lukuvuonna 1937 – 1938 rakennukseen tutustuneet silloinen opetusministeri Uuno Hannula ja ulkoasiainministeri R. Holsti sekä Ruotsin ulkoasiainministeri R. Sandelin ja kirkollisministeri J.A. Engberg. Kouluneuvos A. Salmela on vieraillut koulussa vuonna 1953 ja suorittanut tarkastuksen vuonna 1946.

Mieleen jäänyt tulipalon poikanen

muistojaMonenlaisia erikoisia tapahtumia koulurakennuksen historiaan liittyy tavattoman paljon. Omalta kohdaltani eräs mieleenjäänyt tapahtuma oli uhkaava tulipalon alku koulumme arkiston etuhuoneessa 70-luvun loppupuolella. Tuolloin koulun kellarikerroksessa suoritettujen hitsaustöiden aikana oli kipinä lennähtänyt pannuhuoneen puolelta seinässä olleen aukon kautta arkiston etuhuoneessa säilytettyihin kesäsiirtolan huopiin, jotka alkoivat kyteä. Onneksi me Keskuskoulun opettajat vietimme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan yhteistä pikkujoulua opettajahuoneessa. Haistoimme alhaalta nousevan savun, totesimme tilanteen ja hälytimme palokunnan, jolle asiasta ilmoittaessamme pyysimme olla käyttämättä hälyttimiä paikalle saapuessaan. Kaikki mahdolliset pillit ulvoen paloauto kuitenkin koulun pihaan saapui. Siellä palomiehet aluksi leikkisästi totesivat: ”Eihän täällä pala kuin muutama ”kynttilä” ikkunalaudoilla.” Uhkaavan tilanteen johdosta alkoi kuitenkin ripeä toiminta, ja pahin vältettiin. Palaneiden huopien katku viipyi kuitenkin useiden päivien ajan koulutiloissa. Lopputulos olisi voinut olla paljon tuhoisampi, jos esim. koulun arvokas arkisto olisi päässyt palamaan.

Koulurakennuksen vaiheita

Varsinaista peruskorjausta ei koulutalossa ole suoritettu, mutta varsin paljon on kuitenkin tehty rakennuksen korjaamiseksi ja uudistamiseksi. Sotien jälkeen suurten ikäluokkien saapuessa kouluun jouduttiin koulun ala-aulan hallitilat väliseinien avulla muuttamaan luokkatiloiksi, joista toinen on edelleen opetustilana, mutta toisesta on vuonna 1983 saneerattu sosiaalitilat sekä nais- että miesopettajille sekä siivoojille. Koulukeittolan täydellinen peruskorjaus suoritettiin ja saatiin valmiiksi 26.8.1962. Tällöin mm. otettiin keittolatiloiksi entisen vieressä sijainneet höylähuone ja koulukalustonhoitajan varasto. Kellarikerrokseen rakennettiin keittäjien peseytymistilat ja vaatimaton pukuhuone. Pari vuotta sitten uusittiin koko keittolan ilmastointi ja uusittiin astiakaapit. Lukuvuonna 1984 – 1985 suoritettiin koulun ylimmän kerroksen täydellinen korjaus, jolloin mm. lattiat hiottiin jälleen valkealle puupinnalle ja luokkahuoneet maalattiin sekä kiinnitettiin akustiikkalevyt kattoihin. Liikuntasalin pukeutumis- ja pesuhuone saivat täysin uuden ilmeen, sillä varsinkin suihkuhuone sisustettiin kokonaan uudelleen. Tällaista peruskorjausta kerros kerrokselta oli sitten tarkoitus jatkaa, mutta kaupungin kiristynyt rahatilanne on sen toistaiseksi estänyt. Erittäin tärkeä perusparannus rakennuksen osalta on ollut valaistuksen täydellinen uusiminen ja nykyaikaistaminen. Koulutalo on myös kesällä-84 kokonaan ulkomaalattu.

koulurakennuksen vaiheitaHyvin ovat opettajatkin tämän koulun raameissa viihtyneet. Jos otamme huomioon vanhalta Sauvosaaren kansakoululta uuteen siirtyneen sekä myös kansalaiskoulun mukana Syväkankaalle siirtyneet opettajat, niin hyvän joukon toistakymmentä heistä on työskennellyt koulun tiloissa yli kolmekymmentä vuotta. Ennätys lienee aikoinaan koulun johtajana toimineella Martti Vepsäläisellä, jonka toimintakausi tilastojen mukaan kesti 41 vuotta. Pitkäaikaisia työntekijöitä koulussa ovat olleet myös vahtimestari Laina Lukkarila, keittäjä emäntä Aili Makkonen sekä koulukeittolassa vuodesta 1955 lähtien työskennellyt Saara Honkanen. Raskaan ja pitkän päivätyön on myös suorittanut koulun talonmies Tauno Makkonen, jonka toimikauden aikana koulua varsin pitkään lämmitettiin puilla, ja koulupihan lumet oli työnnettävä kolalla. Itse tämän koulun pitkäaikaisena käyttäjänä sekä oppilaana että opettajana voin omasta puolestani todeta, että tämä koulu kaikkine tiloineen ja ulkoalueineen on kiitettävästi täyttänyt sille jo vuonna 1936 asetetut toiveet ja vaatimukset.

Kemissä 18.11.1986 Väinö Tilus Rehtori